3.4.2015

Paratiisin kääntöpuoli - murtoja ja itsepuolustuskursseja

Nosarassa on tapahtunut tosi paljon muutosta viimeisten 2 vuoden aikana. Rakennetaan lisää, kaupunki kasvaa, hintataso nousee, paikalliset joutuvat lähtemään Guionesilta halvemmille alueille ja Guiones jää turisteille.

Kasvanut väkimäärä ja etenkin lisääntynyt rikkaiden ihmisten määrä houkuttelee myös ei-toivottuja vierailijoita. Nimittäin murtovarkaita. Joka ilta täällä ryöstetään useita taloja. Varkauksia on ollut toki aina mutta viime aikoina tilanne on karannut käsistä ja muuttunut ammattimaiseksi. Taloja vahditaan tarkasti ja putsataan sinä aikana, kun ihmiset poistuvat illalla tunniksi ravintolaan. 



Autoja, moottoripyöriä ja mönkijöitä katoaa koko ajan. Viikko sitten surffireissulla kaverini autoon yritettiin murtauduttua, mutta näimme tapauksen vedestä ja kaverini ehti rantaan ennenkuin tyypit pääsivät autoon sisälle. Oltiin siis onnekkaita ja ainoastaan matkustajan puoleisen oven lukko oli rikottu. Toinen kaverini puolestaan ei ollut yhtä onnekas seuraavanan päivänä. Hänen autostaan rikottiin ikkuna, ja kännykät ja lompakot vietiin.

Turvallisen asunnon löytäminen ei ole täällä mikään itsestäänselvyys. Ennemminkin poikkeus.  Ainakaan yksinasuvalle naisihmiselle. Muutin pois edellisestä kämpästäni, koska se tuntui niin turvattomalta. Ja olihan siellä se tarantellakin, mutta se ei siis ollut muuton aiona syy. Muutin pois, koska en uskaltanut olla talossa yksin iltaisin, enkä saanut nukuttua siellä. Mulla oli kaksi kämppistä, mutta hekään eivät tietenkään olleet aina kotona ja lisäksi asuimme ison talon eri puolilla omine sisäänkäyteinemme. Talo oli ehtinen hotelli, ja jouduin menemään ulkokautta keittiöön. Se oli tosi inhottavaa illalla, kun kokoajan oli fiilis että joku vakoilee puskissa. Kyseisen talon ainut hyvä puoli oli se, että se näytti ulkopuolelta (ja sisältäkin) niin laholta ja ränsistyneeltä, että kukaan ei varmaan edes tajunnut että siellä asuu joku. Eikä ainakaan kukaan sellainen, kenellä on mitään ryöstämisen arvoista…




Ehdin asua edellisessä talossani viikon verran, mutta en siis ikinä tuntenut oloani siellä turvalliseksi. Uskomattomalla mäihällä löysin ministudion Guionesilta. Täällä pelastukseni on yövartija. Alakerrassani on putiikki, joka järjestää kalastusretkiä sekä vuokraa polkupyöriä ja golfautoja. Heidän vuokravehkeensä sekä venetraileri ovat suoraan takapihallani. Ja vartija vahtii siinä kaiket yöt. Suoraan sisäänkäyntini edessä. Minulla on myös seinänaapurit molemmilla puolilla. En voisi olla tyytyväisempi kämppääni tällä hetkellä. Täällä on ollut niin paljon vaikeuksia kaikkien edellisten asumusten kanssa, mutta kerrankin tärppäsi. Vuokra on tietenkin lähes 4 kertaa enemmän kuin edellisessä, mutta mielelläni maksan siitä, että on turvallista ja saan nukuttua. 

Minulle on viimeaikoina iskenyt myös pieni vainoharhaisuus sen suhteen, ketä kutsun asuntooni. Ja niin on monelle kaverillekin. Kukaan ei järjestä enää juhlia kotona. Minulla ei ole tässä kuin yksi huone, pari surffilautaa ja kasa likaisia alausvaatteita (ei oo edelleenkään sitä pesukonetta...), mutta silti en halua oikein kenenkään tietävän missä asun tai mitä omistan. Tietenkin luotan ystäviini, mutta kavereihin pitää jo vetää häilyvä raja. Ehkä he eivät murtautuisi tänne, mutta koskaan ei tiedä mitä kukakin puhuu ja kenelle. Toinen juttu on kuvien jakaminen facessa ja instassa. Tykkään tosi paljon jakaa surffireissukuvia, mutta nykyään kuvat tulevat useimmiten päivän tai parin viiveellä. Siinä vaiheessa kun olen taas kotona. Kenenkään ei tarvitse tietää missä olen ja etenkään sitä, että olen aikaisintaan illalla kotona.




Poliisi on aivan voimaton kaiken tämän keskellä ja täällä onkin vilkasta keskustelua Nosaralaisten kesken, että nyt on otettava ohjat omiin käsiin. Vapaaehtoisten voimin kerätään varoja ja lahjoituksia, jotta saadaan valvontakamerat kuvaamaan kaikki kaupunkiin saapuvat ja lähevät autot. Suosituin viimeaikainen tapahtuma täällä on ollut itsepuolustuskurssi. 

Saa nähdä miten asiat täällä kehittyvät. Yksi ystäväni hankki hiljattain aseen, että voi tarvittaessa puolustaa kotiaan ja itseään. Aika hurjaa.

4 kommenttia:

  1. Moikka! Jänniä juttuja, tämä postaus sai Itä-Lontoon tuntumaan ihan kesyltä. Oli pakko vihdoin kommentoida - oon seuraillut sun blogia jo varmaan vuoden päivät, mutta olen maailman huonoin kommentoimaan postauksiin. Tykkään sun tavasta kirjoittaa ulkomailla/tropiikissa elämisestä todenmakuisella otteella, ja biitsi- ja sademetsä kuvat toimii inspiraationa omaa pian alkavaa reissua odotellessa. Surffialkeet pitää ainakin päästä oppimaan, kunhan pääsen oikeille leveyksille ;) Kiitos mielenkiintoisista jutuista ja kivaa (& turvallista) kevättä sinne! x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Eerika! Kiitti kommentista ja kiva jos tykkäät seurailla blogia. Kivaa aina saada kommentteja ja tietää vähän, että kukahan tätäkin lukee. :)

      Kaikki kirjoitukset on todellakin ihan aitoa elämää täältä. Välillä positiivisempaa ja välillä negatiivisempaa, mut niinhän se menee. Ja eipä ole ikinä käynyt mielessäkään värittää tänne mitään unelmaelämää ulkomailla asumisesta. (Vaikka kyllä tämä aika usein tuntuu epätodellisen mahtavalta) :)

      Oikein hyvää reissua sulle kuhan se koittaa, ja hienoa jos aiot mennä myös surffaamaan! Minne päin oot matkustamassa?

      ps. Postausaiheita otetaan aina mielellään vastaan!

      Poista
    2. Tää on vähän tylsä vastaus, mutta ihan tavallinen arki Costa Ricassa kiinnostaa, se kun tuntuu niin erilaiselta länsimaassa asuvalle. Tykkään ulkosuomalaisena seurailla muiden suomalaisten puuhia missä milloinkin, ja aitous sekä omien unelmien perässä rohkeasti hiihtäjät ehdottomasti inspiroi! Mun oma reissu alkaa kesällä Lontoosta ja päättyy toivon mukaan Australiaan paria vuotta myöhemmin. Tarkoitus on mennä fillareilla ja maita pitkin niin paljon kun mahdollista! :)

      Poista
    3. Wau, kuulostaa hienolta! Pointsit ehdottomasti fillaroinnista! Oikein mahtavaa reissua ja laita linkki jos pidät blogia tai vastaavaa. Itelle tuntuisi tosi oudolta ajatukselta lähteä niinkin pitkäksi ajaksi kuin vuodeksi tai kahdeksi vaan kiertelemään. Mä olen sellainen kotihiiri, että olisin ihan hukassa pelkkä reppu selässä ja ilman kotia. :P

      Poista