29.6.2014

Surkea surffiopettaja

Olen tainnut mainita useammassakin aiemmassa postauksessa, miten paljon hyötyä opettajasta on surffauksen opettelussa. Siis hyvästä opesta. Ja mulla onkin tulossa postaus siitä millainen on mielestäni hyvä surffiope. Mutta sitten on niitä toisenkinlaisia tapauksia. Aloitetaan näillä surkeilla “surffiopettajilla”. 

Postauksen kuvat ei liity aiheeseen :)
Sen sijaan nää iloiset tyttelit vois olla niitä
hyviä surffiopettajia. 

Varo näitä:

Opettaja, joka ei opeta vaan surffaa vaan itse. Ei todellakaan hyvä, eihän tällaisesta ole mitään hyötyä.

Opettaja, joka luulee että olet hänen tyttöystävänsä ja tykkää ajeluttaa sinua mopollaan ympäriinsä ja esitellä kavereilleen. Tää ope sai potkut välittömästi!

Opettaja, joka ei vaivaudu tsekkaamaan sääennusteita etukäteen ja suunnittelemaan mihin aikaan kannattaa mennä millekin spotille. Ja sen takia tehdään hukkareissuja ja käytetään koko päivä ajeluun tai sopivan tiden odotteluun. Hyvänen aika, senhän takia se ope on palkattu koska sillä pitäisi olla sitä arvokasta local knowledgeä olosuhteista. Potkut persauksille muutaman päivän jälkeen!



Opettaja, jonka omat surffitaidot eivät ole riittävät muiden opettamiseen. Hyvän surffiopettajan ei tarvitse itse olla prosurffari. Opettajan ei tarvitse osata itse kaikkia mahtavia manöövereitä ja temppuja. Se missä surffiopettan tulee olla tosi hyvä, on olosuhteiden ja meren lukeminen ja arvioiminen. Open pitää osata istuttaa oppilaat sopivaan kohtaan vedessä (mihin tulee aaltoja, mutta kuitenkin niin ettei oppilaat huuhtoudu joka setin mukana rantaan). Open pitää olla niin varma itsensä kanssa vedessä, että voi keskittyä täysillä oppilaisiinsa.

Opettaja, joka ei näe oppilaan tasoa/taitoja. Opettajan tulee osata nähdä oppilaiden taso ja suhteuttaa opetus siihen. Itselläni oli joskus surffiope joka ei päästänyt vaahdoista vihreille aalloille ja halusi lopulta että harjoittelen vaan rannalla hiekalla seisten oikeaa käsien asentoa (wtf???). Osasin siis tässä vaiheessa jo surffata vaahtoja ja vähän vihreitä aaltojakin. Tämä tapahtui onneksi ilmaisella surffitunnilla (voitin vuonna 2011 ilmaisen surf campin), enkä kyllä muutenkaan olisi maksanut penniäkään näin surkeasta opettajasta. Jatkossa en tietenkään suostunut enää menemään saman open kanssa ja onneksi muut kyseisen surffikoulun opettajat olivat hyviä ja ammattitaitoisia ja viikon päästä surffasin jo shortboardilla. Mainitaan vielä että tää surkea ope ei enää sen jälkeen puhunut mulle sanaakaan. 



Opettaja joka on vaan ”kaveri”. Tapahtui myöskin edellä mainitulla ilmaisella surf campilla. Oli jo mun viimeinen tunti ja olin edistynyt huimasti siihen mennessä kiitos hyvien opejen. Mulla oli ollut joka päivä pari surffituntia ja olin myös surffannut itsekseni ja yhdessä surffiopettajien kanssa, kun he surffasivat vapaa-ajallaan. Vaikka osasin surffata jo itsenäisestikin, niin totta kai mulla oli (ja on edelleen) vielä paljon opittavaa ja halusin todellakin hyödyntää kaikki surffitunnit ja oppia lisää. No tää viimeisen tunnin ope (hän ei ollut vielä opettanut mua kertaakaan), oli vaan ihan kaveri, eikä opettanut mitään. Me vaan mentiin surffaamaan. Ehkä saattoi sanoa jotain että hei, setti tulossa tms. En todellakaan maksaisi tällaisesta opettajasta.

Opettaja joka ei osaa opettaa. Surffiopen yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuupata vauhtia jos oppilaan oma melonta ei ihan riitä aallon nappaamiseen. Mutta surffiopetus on niin paljon muutakin kuin tätä. Mulla oli joskus ope, joka helppasi aaltojen nappaamisessa ja työnsi vauhtia aalloille. Sanoin sille jossain vaiheessa että haluun yrittää itse eli älä työnnä vaan kerro vaan et millon melotaan ja mihin suuntaan. No tää tapaus suuttuikin ja surffasi tiehensä koska en kuulema enää halunnut hänen opetustaan… No en todellakaan halua enää tollasen jälkeen.




Onko kellään vastaavia kokemuksia? Toivottavasti teillä on ollut parempaa onnea surffiopettajien kanssa. Vai jäikö joku puuttumaan listasta?

Ensi kerralla sitten millainen se hyvä ope on. Niitäkin nimittäin on. Esim minä. :)

4 kommenttia:

  1. Mun poikaystävä on just tollanen mun kanssa että lähtee ite surffailee ja jättää mut yksin odottelemaan "sopiavia aaltoja". Oma melominen kun on niin surkeeta et tarviin jonku tuuppimaa vauhtia :D onneksi on poikaystävä ja voinut käydä tästä kiivaat keskustelut ja saanut herran pysymään mun kanssa line upissa odottelemassa MULLEKIN aaltoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että oot saanu poikaystävän koulutettua ja se jesaa sua aaltojen saamisessa! :) Mut koita meloa itekin ja vinkkinä kokeile meloa sun poikaystävän (tai kenen tahansa hyvän surffarin) vieressä vaikka samalla kun setti alkaa lähestyä ja kaikki lineupissa joutuu melomaan reippaasti ulos. Melo siis ihan samaa tahtia kun tää hyvä surffari. Tai ainakin yritä. Siinä huomaa helposti sen eron miten ripeesti niitä käsiä oikein pitää liikutella.

      Poista
  2. Voih, itse en ole päässyt kokeilemaan surffaamista kuin muutaman kerran ja aika huonoja opeja on ollut. Ensimmäinen ope yliarvioi taitoni totaalisesti (en siis ollut surffannut IKINÄ) - laudassa ei ollut leashiä ja popup demonstraation jälkeen rannalla melottiin sitten vaahdoista läpi ja tää tyyppi ei tehny mitään muuta ku huus että PADDLE PADDLE ja oletti että mä tiedän mitä tehdä - wtf? olettiko se oikeasti että ekallla surffikerralla osaan catchata jonkun vihreän aallon? Siinähän kävi sitten niin että lentelin kuin leppäkeihäs ja pyörin pesukoneessa (ja ilman leashiä oli pakko uida joka kerran jälkeen takaisin ja sitten uudestaan vaahtojen läpi). Ja tää tyyppi vaan surffas ite ja sano mulle että come on come on!! Kaiken kukkuraksi yhessä vaiheessa lennettiin molemmat, ja jouduttiin sitten Riptideen jumiin ja tää ope ei tajunnut miten me päästään siitä pois ja räpiköitiin siellä niin kauan kunnes joku toinen surffaaja noukki meidät laudan kanssa sieltä….kyllä ketutti!

    No, vaikka olin ton session jälkeen ihan kuollut (!!) ja vähän pelästynyt, en luovuttanu vaan kokeilin sitten L.A:n matkalla surffia seuraavan kerran toisen open kanssa - Eka tunti hänen kanssaan oli hyvä, me ei aloitettu sielläkään vaahdoista koska aallot siellä on ihan pikkuisia, ja catchasin mun ekan aallon (Jeee, ja jäin tietty koukkuun surffaukseen :D ) ja sain hyviä vinkkejä. Sitten 2. ja 3. kerta oli sellasia että tää tyyppi ei ollut kattonut noita surffiennusteita ja 2. kerralla keli oli suorastaan flätti, ja 3. kerralla tyyppi vaan höpötti kaikenlaista mutta en oppinut mitään!

    Noh, suunnitteilla ensi talvelle jonkinlainen surffipainotteinen loma kunhan saan tässä vähän säästöjä kasaan - täytyy sitten etukäteen ottaa selvää että löytyy surffiope joka on worth every penny :)

    Kiva tää sun blogi, tosi hyvää infoa tällaiselle aloittajalle, Costa Rica näyttää aivan ihanalta paikalta!

    - Saskia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Voi että, kuulostaa jo melkein koomiselta sun eka surffikokemus. Tai siis toi opettaja. :) Mutta veikkaan että monella muullakin on vastaavia kokemuksia. Mua ihan naurattaa kun kuvittelen että miten se tyyppi on voinut antaa laudan ilman leashiä ja jäitte vielä jumiin riptideen. Saitpahan ainakin heti kokemusta niistäkin. :) Ja pääasia että innostuit surffista ja seuraava matka oli parempi.
      Ja tuleva loma sitten vieläkin parempi! Kannattaa käyttää vähän aikaa kohteen ja ajankohdan valintaan, ja tsekata että kelit on kohdallaan. Että pääset surffaamaan sopivia aaltoja. Ei mega swelliä mutta ei flättiäkään. Vaikka keleistähän ei voi ikinä olla varma. Se onkin surffimatkailun haaste.
      Kiitos! :) Costa Rica on ihana paikka!

      Poista