Lapsuuden toiveammatissa - vaatekaupan myyjänä

Joku on ehkä joskus saattanut miettiä teenkö mä koskaan mitään muuta kuin surffaan. No enpä juuri :) Paitsi tietenkin syön ja nukun. No kyllä sitä välillä on "ikävämpiäkin" velvollisuuksia, kuten jeesaaminen kaverini omistamassa vaatekaupassa. Vaatekaupan myyjähän on monen pikkutytön toiveammatti ja niin oli myös mun (sen jälkeen kun mulle oli kerrottu että tytöt ei voi olla mäkihyppääjiä). En kuitenkaan ikinä opiskeluaikoina tai sen jälkeenkään ollut vaatekaupassa töissä, mutta nyt on sekin asia korjattu.

Tässä todistusaineistoa, että käytän joskus muitakin vaatteita bikineiden lisäksi. :) Tyylitajustani, eli leopardilegginsseistä ja olkapäät paljastavasta napapaidasta voidaankin sitten olla montaa mieltä. Itsehän  rakastastan kyseistä asukokonaisuutta, joka on peräisin juuri tästä putiikista jossa olen töissä. Tuli tässä muutama päivä sitten mieleen, että olisin varmaan aika järkyttävä ilmestys jos mut nyt siirrettäisiin väkipakolla Suomeen. Nimittäin tyylini puolesta. En oikein tykkää mistään Suomessa myytävistä vaatteista enkä ikinä löydä kaipoista mitaan. Hiihtelisin siis varmaan menemään Suomessakin leopardipoksyissä ja alemmassa kuvassa näkyvässä pinkissä peace-merkki topissa. Täällähän se on ihan asiallinen vaatetus (tai niin mä ainakin kuvittelen…) :)

Leopardi-myyjä.

Eläinavaimenperiä ja muuta tilpehööriä. :)

Tää ihanuus löytyy myös mun vaatekaapista. Yks ois
vielä jäljellä, laitanko postiin jollekin tyylitietoiselle
lukijalle? :)

On meillä ihan asiallisiakin vaatteita
kaupan.

Mekkoja.

Mitäs se myyjä siellä muikistelee.

No oishan se pitäny arvata. Kattelee tietenkin surffia:
ASP tour Bells Beach.

Näin se päivä menee rattoisasti. Itseasiassa
monet asiakkaat jäi kauppaan hengaamaan
ja kattomaan surffia mun seuraksi.