24.8.2015

Inkkarina ja koti-ikävä

Eilen oli Clayn äidin 60v synttärit, joita juhlittiin Wild Wild West teemalla. Huikeet juhlat! Juhlaväestä löytyi niin cowboyta, cowgirlejä, saluunatyttöjä, intiaaneja sekä eksoottisempiakin tapauksia kuten lehmä, intialainen turbaanipää ja hawailainen cowboy.

Itse pukeuduin intiaanitytöksi. Juhliin valmistautuminen oli todella hauskaa. Mulla oli nahkainen toppi vuokrattuna naamiaisasuliikkeestä ja muut asusteet askartelin itse. En edes muista millon olisin viimeksi ollut kunnon naamiaisissa. Se varmaan tekikin tälläytymisestä sitäkin hauskempaa.

Mulla oli pala ruskeaa kangasta sekä siivu sudenkarvaa. Niistä tuli sekä hame, pieni viitta hartioiden peitoksi, häntä ja muita karvaisia asusteita sekä lisävolyymia tukkaan. Mitä paremmat juhlat, sitä vähemmän kuvia tulee otettua vai miten se menikään… Ja niinhän siinä myös kävi. Muutama kuva onneksi löytyi Zorron kännykästä tänä aamuna.






Tänään aion viettää rehellistä krapulapäivää leffan ja herkkujen parissa. Kai se on ihan sallittua vaikkei tässä itseasiassa mikään krapula edes ole. :) Päivän ohjelmassa on kuitenkin hieman keittiön sisustusta. Asutaan tällä hetkellä Clayn vanhempien talossa. Tai ei varsinaisesti talossa, vaan talon kyljessä olevassa erillisessä huoneistossa. Huoneistoon valmistui juuri keittiö, jonne pitää hankkia sitä sun tätä. En ole todellakaan mikään himo astiasarjojen keräilijä ja sisustaja, mutta voi että mulle iski “koti-ikävä” kun laitettiin keittiötä kuntoon. Ei siis koti-ikävä Suomeen eikä Costa Ricaan, vaan ikävä sitä että olisi kerrankin koti jossa asua vähän pidempään. Pidempään kuin puoli vuotta. Tai edes se puoli vuotta. Ehkä vielä joskus. Tulevaisuuden suunnitelmat tällä hetkellä näyttäävät siltä, että olen menossa Portugaliin surffaamaan syyskuuksi ja lokakuuksi takaisin Caliin. Ja sen jäljeen ei ole hajuakaan minne tässä taas päädytään…

Alan olla todella innoissani Portugalista! En ole halunnut hehkuttaa sitä etukäteen, sillä syyskuu on vielä kesäaikaa Portugalissa eivätkä aallot välttämättä ole kovin kummoiset. Ja mulla on viimeaikoina ollut huono tuuri kelien kanssa surffireissuilla. Mutta oon toiveikas että kyllä sinne pari swelliä osuu! Peukut pystyyn. Enää viikko ja sitten matkaan! 

20.8.2015

Retkeilyä uusilla kotikulmilla: Big Sur ja wake surf

Mua on nyt huijattu ja pahasti. Ei täällä Kaliforniassa mitään aaltoja ole. Aivan flättiä...

Kesä on Central Calin huonointa surffiaikaa ja se on tullut harvinaisen selväksi. Tiesin kyllä että kesä on huono, mutta että näin huono... Tää oli selvästi Clayn juoni saada mut tänne. :/ Aaltoja ei siis kertakaikkiaan ole (joka päivä), joten ollaan jouduttu keksimään muita aktiviteetteja pitämään mieli virkeänä ja perberi timmissä kunnossa.

Ollaankin käyty retkeilemässä sekä Big Sur vuorilla ja Nacimiento järvellä. Big Sur tarjoaa hienoja maisemia ja aurinkoa pilvien yläpuolella. Meillä oli surffilaudatkin mukana ja yritettiin etsiä aaltoja. Clayn surffirekassa mahtuu nukkumaan hyvin ja meillä on myös kannettava kaasuliesi. Big Surilla saattaa törmätä karhuihin ja muihin villieläimiin. Clay heräsi yöllä kun luuli että karhu on kylmälaukulla, mutta se olinkin mä joka murisi peittojen alla.

Camping spotti vuoren huipulla. Herättiin porottavaan auringonpaisteeseen ja tää innokas surffari oli heti
valmiina aaltojen metsästykseen. 
Ei löytyny surffattavaa, mut mikäs tässä on kölliessä.
Menomatkan maisemat.
Eväät. Noi porkkanakakut on parasta!
Pilvien yläpuolella.
Ilta aurinko Big Surilla.

Big Surin jälkeen matka jatkui Nacimiento järvelle. Kalifornia on kärsinyt pahasta kuivuudesta jo vuosia, ja Nacillakin on tällä hetkellä vettä vaan 25%. Siitäkin huolimatta se oli todalla kiva ja kaunis paikka ja todellinen wakeboard paratiisi. Lämmintä vettä, aurinkoa ja aivan tyyntä. Joka päivä. Nacilla olikin paljon wake-veneitä ja kaikkia muitakin vesihärveleitä. Meillä ei ollut venettä vaan vesijetti. Jetillä ei saa kovin ihmeellistä aaltoa aikaan, mutta meillä oli silti hauskaa kun vedettiin toisiamme surffilaudalla jetin perässä. Rantauduttiin myös pienelle hiekkarannalle ottamaan aurinkoa sekä käytiin laskemassa vesiliukua.

Jetti vesille.
Ihanat keltaiset pelastusliivit. Hassua että meressä ja isoissa aalloissa saa temmeltää mitä tahansa
ja kuka tahansa, mutta järvessä pitää olla pelastusliivit ja kaiken maailman turvaliput.


 

Käytiin laskemassa vesiliukua. :D Kaljapullojen sisältä on tässä tapauksessa vettä.

Lake Nacimiento.

Muuta hauskaa on luvassa lauantaina, jolloin on Clayn äidin 60v juhlat. Kävin jo hankkimassa 30cm sutta ja vähän höyheniä joista tulee mun juhla-asu. Kyseessä on nimittäin Wild Wild West juhlat. Niistä lisää myöhemmin!

12.8.2015

California Girl

Jotain kummaa on nyt tekeillä. Ja ollut jo hetken. Blogikin on ollut kuolleena koko kesän. Mutta ei ole enää ja syy blogihiljaisuuten on myös harvineisen selvillä.

Poikaystävä. Kaliforniasta. 

Ja täällä sitä nyt ollaan itsekin. Ei siis enää Costa Ricaa, Nosaraa, bikinisurffia, mölyapinoita ja kookosvettä suoraan kookospähkinästä. Oi että mitä ihania asioita ja rakastan ja ikävöin noita kaikkia. Mutta ei hätää, täältä löytyy sen sijaan hurjempia ja monipuoliselmia aaltoja, bambeja, shoppailua, marjoja & jogurttia ja kaiken lisäksi TELINEVOIMISTELU TREENIPAIKKA OMALTA TAKAPIHALTA!

Tässä on syyllinen, jonka takia bikinit on vaihtuneet pipoon. Ei täällä onneks aina
oo noin kylmä. :) 

En ihan itsekään tiedä missä mennään ja kauan täällä on tarkoitus ja mahdollista viettää. Mutta kai tämä on mun koti tällä hetkellä, sillä Nosarassa sitä ei enää ole. Mönkijä ja polkupyörä on myyty ja pääsin kiemurtelemaan irti asuntoni vuoden mittaisesta vuokrasopimuksesta. Kyseessä oli todellinen äkkilähtö. Ensimmäisestä ideasta pistää pillit pussiin Nosarassa kesti ainoastaan viikko että todellakin istuin lentokoneessa kohti Kaliforniaa ja San Luis Obispoa.

San Luis Obispo Central Californiassa on siis uusi kotikaupunkini. Kolme kuukautta sitten en ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä kaupungista, enkä itseasiassa edes tiennyt että Central California on olemassa. En ollut koskaan käynyt Kaliforniassa ja tiesin hämärästi, että Los Angeles ja Hollywood ovat etelässä ja San Francisco pohjoisessa. Mutta että siinä välilläkin on siis jotain... Kyllä vaan, vaikka mitä! Pikkukaupunkeja, vuoria ja uskomattoman upeaa luontoa. 





San Luis Obispo on Oprah Winfreyn mukaan Amerikan onnellisin kaupunki. Eikä täällä elo ainakaan vielä kamalasti masenna vaikka ei se ihan helppoakaan ole ollut. Kaksi vuotta släpäreissä viidakossa ja jalkani eivät enää mahdu kenkiin. No ei sillä niin väliä, sillä en omista kuin yhdet kengät joita käytän vaan skeitatessa. En omista juuri vaatteitakaan ja harmikseni näillä leveysasteilla ei ihan aina tarkene bikineissä. Onneksi saan käydä anopin vaatekaapilla, joten tämä ongelma on helposti ratkaistu. :P Suurin ongelma onkin autoilu. En ole näköjään pariin vuoteen juuri matkustanut autolla, sillä ensimmäiset viikot täällä kärsin todella pahasta matkapahoinvoinnista. Ja Amerikassa kaikkialle mennään autolla. Autossa syödään. Ja hoidetaan päivän tärkeät puhelut. Ja suurinpiirtein vietetään puoli päivää. Ja minähän en osaa edes ajaa autoa. :) Tai no osaan, mutta en tässä liikenteessä ja alussa olin tietenkin ihan eksyksissä. Clay, eli poikaystäväni on toiminut uskomattoman kärsivällisena ajo-opettajana ja nyt selviän jo tärkeimmistä, eli surffi- ja ruokakauppareissusta yksin. 

Bikinisurffista märkkäriin. Voi että vihaan mustia, tylsiä märkäpukuja, mutta täällä pitää kuulema olla
vähintään semi-pro, että on ansainnu vähän väriä märkäpukuunsa. :) Naurettavaa, seuraavaan pukuun haluun
ehdottomasti väriä!

Paljon on kyllä vielä ihmeteltävää ja siksi aionkin taas aktivoitua blogissa ja taltioida tänne Amerikan seikkailuni. Lueskelin jokin aikaa sitten parin vuoden takaisia Costa Rica postauksia ja ne ovat kyllä kullanarvoisia. Kaikki ne fiilikset ja avautumiset. Haluan ehdottomasti samanlaiset muistot tästä Kalifonia-ajasta. Niin, Kalifornia... Mites tässä nyt näin kävi. En ole ikinä ollut suuri Amerikka tai Kalifornia fani enkä ainakaan ikinä haaveillut tänne muutosta tai vastaavasta. Eikä Amerikkalaisista miehistäkään ole ollut mielipidettä suuntaan tai toiseen. :) Mutta sellainen tossa sängyn toisella puoliskolla nyt köllii ja rohmuaa sipsejä ja guacamolea. 

Tervetuloa siis seuraamaan surffitytön elämää Kaliforniassa. Niin kauan kun sitä kestää.

Uudet aallot ja uusi lauta. Käytiin Rustyn tehtaalla ja team riderin tyttöystäväkin
sai laudan kelpohintaan. En ookaan ennen omistanut näin lyhyttä ja paksua shorttia,
joten jännää päästä surffaamaan sillä. Tämä siis Rusty Dozer 5'5 ja se tulee olemaan
mun uusi pienen kelin lauta. 
Viikko sitten käytiin Etelä Calissa Huntington Beachillä katsomassa US Openia. Mun eka
kerta pro surffikisoissa!