22.9.2014

Surffimatkailun hankaluus ja Puerto Escondido suunnitelmia

Olen menossa lokakuussa kolmeksi viikoksi Mexicoon. Tämä on yhteisloma äitini kanssa, eli siis paljon muutakin on luvassa kuin surffia. Mutta tottakai aion myös surffata. Kohteena on Puerto Escondido.

Puerto Escondidon kuuluisin ja paras aalto, Playa Zicatela. (kuva)

Surffiloman suunnitteluun liittyy aina paljon hommaa ja haasteita. Varsinkin, jos on 1) menossa uuteen paikkaan josta ei tiedä mitään, sekä 2) yhtä fanaattinen surffauksen suhteen kuin minä.

Ensimmäisenä tietenkin tulee selvittää onko niitä aaltoja vai ei? Suurin osa surffispoteista toimii vain tiettynä aikana vuodesta eikä suinkaan vuoden ympäri. Sen jälkeen kun on selvinnyt että aaltoja on, kannattaa myös selvittää millaisia aaltoja. Suuria, pieniä, tsunameja... Mielestäni liian pienet aallot ovat pienempi paha kuin liian suuret. Vaikka kolmesta viimeisestä surffireisustani kahdella puolet lomasta on ollut flättiä. Mutta sekään ei ole kivaa, jos kokoajan on niin iso keli ettei voi edes mennä veteen.

Ennusteita ja raportteja löytyy kyllä netistä, mutta koskaan ei voi silti tietää millaisia aaltoja reissun aikana pääsee surffaamaan. Siitä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Millaisia lautoja ottaa mukaan? Vai ottaakko mitään? Erilaisilla aalloilla toimivat erilaiset laudat. Onko minun lautarepertuaarissani (johon kuuluu 1 käytössä oleva lauta sekä kolme lautaa joita yritän myydä) edes yhtään Meksikon aalloille sopivaa lautaa? Kannattaako Nosara-lautoja edes raahata Meksikoon? Ehkä siellä tarvitaan pitempiä ja kapeampia lautoja.

Ja mitähän lentoyhtiö rokottaa tällä kertaa lautojen kuljetuksesta? En kestä jos lentoyhtiö hajottaa tai hävittää rakkaat lautani. En kyllä ota omia lautoja mukaan... Mitenhän ne vuokralaudat? Vuokralautoja on varmaan tarjolla, mutta onko mulle sopivia... Viime vuonna Florian New Smyrnassa koko kaupungista ei löytynyt short boardeja vuokralle. Ehkä Meksikossa vuokrataan vaan vanhoja ja vettyneitä lautoja. Ehkä otan sittenkin oman laudan…

Pahin painajainen: hyviä aaltoja, omat laudat kotona ja vuokralaudat tällaisia.

Vaikeita kysymyksiä. :)

Lisää päänsärkyä voi vielä hankkia hermoilemalla etukäteen kuinka täynnä line upit tulevat olemaan sekä minkälainen meininki ylipäätään on. Onko agressiivisia lokaaleja vai agressiivisia turisteja? En ole muuten tähän mennessä ikinä tavannut agressiivisia lokaaleja. Tietenkin lokaaleja on aina vedessä ja heille on syytä olla mukava ja antaa aaltoja. Sen sijaan ne k***päisimmät tyypit vedessä ovat aina olleet turisteja. Tätä ongelmaa voi vältellä etsimällä ruuhkattomampia aaltoja.

Paljon on siis pähkäiltävää ennen surffilomaa.

Vai pähkäileekö kukaan muu kuin minä? Vai riittkö teille että on suunnilleen selvillä että kohteessa on surffikausi ja ehkä tsekattuna pari-kolme kiinnostaa spottia. Ja sitten vaan menään paikan päälle ja anntetaan asioiden rullata omalla painollaan.

Itse yritin joskus aikaisemmin aina arvioida ja suunnitella kaikki mahdolliset asiat etukäteen. Että lomalla voi sitten vaan surffata. Eikä tarvitse kuluttaa aikaa siihen että selvittelee asioita paikan päällä ja sen takia missaa iltapäivän surffit. Johan siinä menee koko loma pilalle jos ei pääsekään J O K A ikinen päivä surffaamaan vähintään kahta kertaa... Näin siis ajattelin ennen.

Nyt osaan ottaa hieman rennommin. Ja olenkin ottanut totaalisen rennosti tämän loman suhteen.

Minulla ei ole juuri mitään hajua mitä on tulossa. Tottakai tiedän että Puerto Escondidon kuuluisin ja paras breikki, Playa Zicatela eli Mexican Pipeline on yksi mailman hurjimmista aalloista. Supervoimakas beach break. Toivon, että meidän loman aikana sinne osuu kunnon swelli ja voin katsella pro surffareita. En ole siis todellakaan suunnitellut surffaavani itse kyseistä aaltoa. Paitsi nyt se on alkanut vähän kutkutella, sillä useampi tuttu, ketkä tuntevat kyseisen aallon ja kenelle olen kertonut matkasuunnitelmista, on ollut sitä mieltä että voisin surffata sitä pienellä kelillä. No, se jää nähtäväksi.

Kyllä sieltä varmasti löytyy muitakin aaltoja. Ihan meidän hotellin lähellä on La Punta niminen point break, josta olen kuullut vaihtelevia kommentteja. Mutta perillä se selviää. En aio miettiä etukäteen. Olen positiivisesti yllättynyt jos surffi on hyvää ja minulle sopivaa. Ja jos kyseinen aalto ei toimi, niin aina voi tutustua paikallisiin ja löytää muuta surffattavaa.

Myös äiti on lupautunut kokeilemaan surffausta ensimmäisen kerran tällä matkalla. Se tulee varmasti olemaan yksi loman kohokohdista jota odotan innolla! Äiti on käynyt jo haistelemassa surffimeininkiä sekä Balilla että Costa Ricassa, joten nyt on hyvä aika nousta itse laudalle. Aion vuokrata SUPin äidille laudaksi.

Toivottavasti hyvää surffia löytyy mutta en aio olla hysteerinen surffin suhteen. Kotona saa kuitenkin surffata joka päivä, niin eiköhän sitä kestä kolme viikkoa hieman vähemmällä. Odotan innolla myös shoppailua ja ravintoloita! Ja ennen kaikkea ihan vaan äidin kanssa hengailua!

Tämä ei taida olla ihan perus Meksikaaniruokaa, mutta näyttää todella herkulliselta. Ehkä Escondidosta
löytyy ravintola joka tarjoilee kaalikääryle-kana-wrappeja. Hyvät ravintolat ja uudet makuelämykset
ovat ehdottomasti yksi matkailun parhaita paloja. (Kuva Bethany Hamilton facebook)
Illallista odotellessa. Äiti vieraili Nosarassa viime marraskuussa.

Vajaat kaksi viikkoa ja sitten mennään!

21.9.2014

Lauantaiaamun rantaretki

Käytiin tänäaamuna Luisin ja Maxin kanssa pienellä retkellä Barrigona nimisellä rannalla. Surffilaudat jäivät kotiin tällä kertaa. Ensinnäkin Barrigona toimii vain high tiden aikaan ja aamulla vesi oli liian alhaalla. Ja toiseksi parantelen pientä jalkavammaa jonka sain maanantaina secret spotilla surffatessa. Ei mitään vakavaa kuitenkaan ja eiköhän sitä jo huomenna pääse surffaamaan.

Playa Barrigona.

Barrigona on yksi kauneimmista rannoista mitä tiedän. Vesi on kirkasta ja aallot useimmiten kivoja. Täällä on aina rauhallista ja harvoin näkee edes kymmentä surffaria vedessä. Usein ollaan oltu täällä Luisin kanssa ihan kahdestaan. Valkoisella hiekalla voi ottaa arskaa ja hiekkapohjainen ranta soveltuu hyvin myös uimiseen. Vähän ylempänä rannalla on kivoja varjopaikkoja ja puita, jonne voi vaikka ripustaa riippumaton. Tähän aikaan vuodesta Barrigonalla on myös vesiputous!

Ei siis ihme että julkimotkin hakeutuvat tälle ihanalle, mutta usein autiolle rannalle. Mel Gibsonilla on jo pitkään ollut iso tila Barrigonan lähellä, ja nyt on kuulunut huhuja että Lady Gaga olisi ostanut siitä puolet. Julkkistutka oli siis päällä aamun retkellä, mutta ei valitettavasti bongattu Gagaa. :) Nähtiin vain yksinäinen surffari joka saapui rannalle siinä vaiheessa kun me jo teimme lähtöä.

Salainen pikku paratiisi. 
Apukuski Max soittaa torvea.
Eikä malta millään pysyä kyydissä kun ranta lähestyy.
Hengaillaan biitsillä. Max on jo lempipuuhassaan eli jahtaamassa rapuja.


Luis auttaa Maxia kaivamaan jätti-ravun.

Näihin maisemiin ei kyllästy ikinä. Eikä edes haittaa että aallot on tänään pikkuista sekasotkua. Meren äärellä
on siitä huomitta se ainut oikea paikka. Kaunista, puhdasta luontoa. Musta ei taida enää ikinä tulla
kaupunkilaistyttöä.

Kirjoitin joskus aikaisemmin kuinka hienoa mun mielestä on poimia ja löytää kaikkea syötävää suoraan luonnosta. Tosin olen edelleen aika huono bongailemaan mitään. :) Tänään Barrigonalta löytyi mantelipuu! Tietenkin Luis on tiennyt sen olemassaolosta viimeiset 20 vuotta, mutta itse huomasin mantelipuun tänään ensimmäistä kertaa. Kerättiin manteleita maasta ja Luis avasi ne kiven avulla. Suoraan puusta (eli siis maasta) syödyt mantelit ovat paljon mehukkaampia ja maitomaisempia kuin kaupan mantelit, jotka ovat paljon kovempia ja kuivempia.

Mantelipuu.
Maasta poimittuja manteleita.
Avattu manteli.

Manteleiden jälkeen lähdettiinkin kotia kohti, sillä Luisin piti olla talonvahtina vastaanottamassa uusia San Josesta saapuvia sohvia. Kotimatkalla bongattiin limepuu ja kerättiin vielä mönkijän takakontti täyteen limejä.

Limepuu.
Kotiinviemiset. Ei tarvitse ostaa kolaa eikä Gatoradea, kun näistä voi tehdä itse limonadia! Ja kotitekoinen
on paljon parempaa.
Kotona jalka pääsi taas kylmään. Alan kohta hyppimään seinille, jos jalka ei parane. Tosin se tuntuu
jo hieman paremmalta ja olen  optimistinen huomisen surffauksen suhteen.  
Luisin uusi kaiverrusprojekti.

Leppoisaa viikonloppua!

14.9.2014

Melontavinkkejä

Melominen on yksi tärkeimmistä asioita surffaamisessa. Surffaaminen pitää sisällään enemmän melontaa kuin varsinaista laudan päällä seisomista. Itseasiassa se, millainen meloja olet sanelee aika pitkälle millainen surffari olet. Melontataidot nimittäin määrittelevät sen millaisissa aalloissa voit surffata ja kuinka paljon aaltoja ja toistoja (eli kehittymistä) surffipäivän aikana tulee. Lukijan toiveena oli melontaopas aloittelijoille ja tässä sellainen tulee.

Tätä se surffaaminen suurimmaksi osakasi on. Nimittäin melontaa. Ja melonta kannattaa ottaa
hyvin haltuun, sillä hyvät melojat saavat aina enemmän aaltoja.

Nämä vinkit ovat perusasioita melomisesta ja soveltuvat kaikille surffarille riippumatta siitä, millaisella laudalla surffaa.

1. Sweet spot
 Sillä, missä kohtaa makaat surffilaudan päällä on paljon väliä. Ensimmäinen asia surffin opettelussa onkin löytää tämä ns. sweet spot. Katso, miten lauta kelluu vapaasti vedessä. Laudan tulisi olla samassa asennossa silloinkin, kun makaat sen päällä. Ainoastaan hieman syvemmällä, mutta muuten ihan samassa asennossa. Laudan kärki ei saa painua veden alle eikä myöskään sojottaa taivaisiin. Aloittelijalle voi surffiopettaja esim. piirtää merkin surffilautaan rinnan kohdalle tai käsivarrella voi mitata etäisyyttä laudan kärkeen. Se, missä kohtaa sweet spot on, riippuu laudan koosta, muodosta sekä surffarin koosta. Longboardilla ei oikeassa kohtaa maatessa ylety koskemaan sormilla laudan kärkeä, mutta shortilla ranne menee kevyesti nosen yli. Tähän ei voi siis antaa muuta yleispätevää ohjetta, kuin että laudan kuuluu kellua samassa asennossa sekä ilman surffaria että silloin kun surffari on vatsallaan laudan päällä. Jos olet liian takana, melontavauhti hidastuu ja aaltoja on vaikea saada, koska laudan nosella ei ole tarpeeksi painoa. Vastaavasti jos olet liian edessä, laudan kärki painuu helposti veden alle viimeistään siinä vaiheessa kun olet juuri saamassa aaltoa ja seurauksena on nosedive.

Yrityksiä ja erehdyksiä tapahtuu niin alottelijalle kun välillä kokeneemmallekin surffarille. Kokeilemalla sweet spot löytyy. Jos aaltojen saaminen tuntuu vaikealta vaikka meloisit reippaasti, kannattaa tarkastaa paikka laudalla ja ehkä siirtyä 3cm eteenpäin. Tai jos ongelmana on nosedive, niin siirtyä hieman taaksepäin.

2. Asento laudan päällä
Kun oikea paikka laudan päällä on löytynyt, voidaan keskittyä asntoon. Eli miten siinä laudalla oikein maataan.
- Laudan keskellä. Ei sivussa eikä vinossa. Jos laudan päällä maatessa tuntuu että saatat kellahtaa ympäri, se johtuu siitä että et ole suorassa laudan keskellä.
- Jalat yhdessä. Harottavat jalat hidastavat vauhtia ja usko pois, myös horjuttavat tasapainoa vaikka alussa voi tuntua päinvastaiselta. Ja harottavat jalat myös näyttäävät kamalalta. Jalat siis suppuun.
- Ylävartalo ylhäällä, katse eteenpäin.
- Vartalo “tiukkana”, muttei paskanjäykkänä. Pieni jännitys jalkoihin ja pakaroihin ja vatsaan tarvitaan, että pystyt pitämään ylävartalon ylhäällä ja paikoillaan. Puolelta toiselle heiluva ylavartalo saa myös laudan vispaamaan edestakaisin mikä hidastaa vauhtia.

3. Melominen
- Vuorokäsin (kuten kroolatessa)
- Pitkiä, syviä ja voimakkaita vetoja. Käsi menee ihan surffilaudan reunaa myöten niin syvälle kuin mahdollista. Usein aloittelijoilla kädet kauhoo sivuilta, ei syvältä. 
- Sormet yhdessä, kämmenet hivenen kupilla
- Tuo käsi takaisin eteen läheltä veden pintaa, älä nosta kättä turhaan yläs kuten kroolatessa. Aikaa ja voimia säästyy kun vaan “hutaisee” käden takaisin eteen juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella.
- Käden vienti takaisin veteen. Älä läpsäytä kämmentä veden pintaan vaan ennemminkin “sujauta” käsi sormet edellä veteen. 

Aallot tulee harvoin juuri sinne missä sattuu olemaan. Aktiivinen surffari on tarkkana vedessä ja meloo itsensä
sinne, minne seuraava setti on lähestymässä. 
Tässä mun kannattaisi korjata asentoa ja siityä hieman eteenpäin laudalla. Laudan nose tulee aika runsaasti ylös
vedestä mikä hidastaa vauhtia. Tämä on jo aika hienosäätöä.

Siinä onkin perusasiat. Tätä asiaa haluan vielä korostaa: Pidä oikeasti ne jalat yhdessä ja vartalo tiukkana. Sillä helposti, kun yrittää meloa normaalia lujempaa, niin kädet kyllä käyvät nopeammin, mutta samalla ylävartalo heiluu ees taas ja jalat sojottavat ties minne. Tämä heilunta syö pois saavutetun ekstravauhdin. Samoin, mitä enemmän heilut laudan päällä meloessa, sitä helpommin menetät tasapainon kun yrität nousta laudalle seisomaan.

Kuinka saada oikeia rytmi melomiseen? Ja miksi joku toinen liikkuu melossaan niin paljon nopeammin? Jos perusasiat ovat jo kunnossa, mutta silti kaipaa melontaan lisää vauhtia. Sitten pitää vaan kiristää tahtia. Eli tehdä nopeampia vetoja. Ja se vaatii enemmän voimaa ja kuntoa. Vaikka kiristätkin tahtia, älä tee sitä vetojen pituuden kustannuksella. Pitkät vedot ovat aina valttia melonnassa. 

Yksi hyvä vinkki on meloa hyvän surffarin vieressä. Bongaa siis rannan paras surffari ja melo hänen lähelleen vedessä. Ja kun tämä surffari meloo, niin seuraa häntä. Älä tietenkään melo hänen eteensä jos hän on menossa aaltoon. Hyvä hetki on esimerkiksi silloin, kun isompi setti aaltoja on tulossa ja kaikki joutuvat melomaan reippaasti ulos. Ja sitten vaan melot ihan samaa tahtia kuin tämä hyvä surffari. Saatat yllättyä, miten nopeasti niitä käsiä pitääkin liikuttaa. Tässä ainakin konkretisoituu hyvin, mitä pitää tehdä edetäkseen kuin kala vedessä. Melonta ei nimittäin ole kaikkein kevyintä hommaa. Mutta se paranee ja voimat lisääntyvät kokoajan, mitä enemmän surffaa. Ennen surffilomia on hyvä idea treenata uintia tai jos on mahdollisuus niin surffimelontaa järvessä. Ja jos haluaa panostaa enemmän, niin myös käsiä, olkapäitä ja keskivartaloa.

Aaltojen yli mennessä voi napata nosesta kiinni ettei kellahda kumoon. Mulle on viimeaikoina kehkeytynyt tapa
pitää jalkoja ristissä melossa. Siis silloin kun melon rennosti, enkä melo aaltoon. Ihan aloittelijalle suosittelen
kuitenkin pitää jalat suorana ja yhdessä. 
Surffisession päätös. Viimeinen aalto mahallaan rantaan ihan rantaan asti.

Pitääkö kokoajan meloa täysiä? Ei tietenkään. Sitä ei kukaan jaksa. Perusmelonnan on hyvä olla suht reipasta, että sillä etenee. Minun vinkkini on, että melo reippaasti ja huilaa kun olet siellä minne halusit mennä. Aaltoon melossa melotaan aallosta riippuen joko reippaasti, lujaa, täysiä, tai joskus niin maan perk****n lujaa kuin suinkin pääsee jolloin kaikki keinot ja räpistelyt ovat käytössä. Joskus ulos meloessa haluaa meloa täysiä päästäkseen nopeammin. Samoin jos pitää meloa itsensä pois toisen tieltä.



Toivottavasti vinkeistä on hyötyä ja pääsette testaamaan niitä pian käytännössä! 

11.9.2014

Surffiblogeja

Oletteko kuulleet nettisivustosta nimeltä Mushburger?

Minulta kysellään usein tiedänkö muita surffityttöjen blogeja. Valitettavasti en tiedä, mutta nyt tiedän mistä niitä saattaa löytyä. Mushburger saitti kokoaa yhteen valtavasti surffiaiheisia blogeja. Blogeja löytyy niin pro surffareilta kuin taviksiltakin sekä kaupoilta, lehdiltä ja muilta surffikulttuurin edustajilta.

Alla muutama screen shotti sivustolta. Itse en ehtinyt vielä tarkemmin syynätä blogeja. Kurkkasin läpi eri kategoriat ja päädyin Julian Wilsonin sivuille. Aion myöhemmin vilkuilla enemmän saitille listattuja blogeja, jos vaikka löytyisi uusia suosikkeja lukulistalle. Käykää tekin kurkkaamassa ja kertokaa mitkä on hyviä!

Mushburgerista löytyy myös suffiaiheisia instagrammeja!







Kaikki kuvat screen shotteja osoitteesta: www.mushburger.com

Ps. Mitäs tykkäätte SurfLoveReggaen uudesta ulkoasusta?