22.5.2014

Kakkossija surffikisassa ja lauta poikki

Eilen sunnuntaina oli pieni expression session surffikisa Samarassa. Mentiin Luisin kanssa ja molemmat osallistuttiin myös kisaan. Samara on kuuluisa siitä ettei siellä juuri aaltoja ole, ja tää päivä ei ollut mitenkään poikkeus. 1-2 feet minimini. Tyttöjen sarjassa oli 6 osallistujaa ja kaikki oli samaan aikaan vedessä. Aikaa 45 min (!!!) esittää paras temppu. Yksi aalto siis ratkaisee.

Tyttöjen hiitti alkamassa.

Olipas erikoista, kun kisa kestikin 45 minsaa normaalin 10-15 sijaan. Pitkästä hiitistä huolimatta ensimmäiset 20 minuuttia tuli melottua kauheella raivolla jokaikiseen pienenpieneen ja surkeaa aaltoon. Siinä ei tietenkään ole järjen hiventäkään, mutta jostain syystä kisassa tulee näköjään tehtyä niin… :/ Sitten ryhdistäydyin ja siirryin takariviin odottelemaan settejä, jotka oli parhaimmillaan huimat 3ft. Sainkin päivän "isoimman" aallon sekä pari hyvää pitkää siivua. Mutta tarviin kyllä tuplasti isommat aallot ennenkun jotain kelvollisia käännöksiä alkaa näkyä. En nähnyt kenenkään muunkan tekevän mitään ihmeellistä, joten kisan jälkeen olin aika toiveikas voitosta...

Mut ei tullu voittoa vaan kakkossija. Sain vielä surffivinkkejä tuomareilta kisan jälkeen, mikä oli oikein kivaa. Oon tyytyväinen, että onnistuin nappaamaan ne pari hyvää aaltoa kisan aikana. Pieleen meni siinä, että en oikein osannut surffata niitä aaltoja. Aallot oli tosiaan pienen pieniä, ja musta tuntuu että vaan uppoan sellaisissa aalloissa lautoineni… Mutta ihan hauska kisa ja erityisen mukavaa senkin takia, että tämä oli ensimmäinen kisa jossa sain jotain onnistuneita suorituksia hiitin aikana.

Luis kisan jälkeen.
Beach selfie.
Hengailua Samarassa.

En kaipaa tällasta rantabaari ja aurinkotuolimeinikiä
kotirannalle Guionesille, mutta kiva että lähistöltä löytyy
tällainenkin paikka. Voidaan tulla Luisin äidin kanssa
tänne löhöilemaan ja juomaan Pina Coladoita.
After surf kaljat. Kuvassa näkyvä kola on tietenkin mun.

Seuraavana päivänä Guionesilla oli taas isot aallot ja kävin niissä katkaisemassa lautani. Voi kurjuuden kurjuus. Tykkään nimittäin ihan superisti nykyisestä laudastani. Ja paitsi että uudet laudat on kalliita, täältä Nosarasta on vaikeaa saada yhtään mitään. Lauta meni aika lailla kahtia, vaikka jäikin yhdeksi kappaleeksi. Jätin sen samantien surffikauppaan korjaukseen. Saa nähdä millainen kapistus siitä onnistutaan kuromaan kasaan. Nyt ei suunnilleen huvita edes surffata, koska mulla ei ole oikein sopivaa lautaa… Voi p****. :(

Tässä pari kuvaa päivän aalloista. Toi wipe out on aivan helmi. Toivottavasti ei sattunu...




17.5.2014

Aikainen aamusessio (VIDEO)

Kiitoksia videokonvertterivinkeistä!

Tsadaa, tässä se nyt tulee, pieni videoklippi surffauksestani. Olisi niin kivaa laittaa tänne video, jossa on parhaat surffisuoritukseni tämän kevään parhailta sessioilta Guionesilta ja Nicaraguasta. Mutta valitettavasti sellaista videota ei ole olemassakaan. 

Tässä kuitekin yksi aikainen aamusessio muutaman viikon takaa. Kameran takana oli Nelson joka kuvasi sekä mua että Paoa. Kuten videoanalyysipostauksessa jo kerroin, tämä videosessio on ensimmäinen ja ainut kerta sitten ihan aloittelijan, kun nään omaa surffaustani videolta. Ensijärkytyksen jalkeen voi jo todeta, että aivan superhyödyllistä. Tätä olisi niin hyvä tehdä säännollisesti.

Mun tekisi niin mieli kommentoida tähän vaikka mita noista aalloista ja miksi en saa edes tehtyä yhtään kelvollista käännosta... Mutta ei kai tassä selittelyt auta. :) :P Tällaisia aaltoja sinä päivänä surffattiin ja tältä se naytti. :)

Enjoy!

16.5.2014

Valintoja vai uhrauksia - elämä on

Aloin kirjoittaa postausta siitä, millaisia uhrauksia olen joutunut tekemään, että voin elää surffiunelmaani täällä Costa Ricassa. Juttu tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa. Tulin nimittäin siihen tulokseen etta en ole joutunut tekemään uhrauksia. Valinnoistahan tässä elämässa on kyse. Jokainen itse päättää mita elämältään haluaa ja tekee valintansa sen mukaan. Uhraukset kuulostaa jotenkin katkeralta. Itse en ainakaan koe, etta olisin joutunut uhrautumaan ja luopumaan mistään mistä nyt en haluaisikaan luopua.

Simpukkapuhelin

Kaikkeahan nyt ei voi saada aina samaan aikaan. Aika mahdotonta elää samaan aikaan alppimajassa Aspenissa ja palmun alla Puerto Ricossa. Mutta siinä ei ole kyse uhrauksista vaan valinnoista. Kyllä mulla on joskus ikävä telinevoikkasalille ja Suomen kavereita ja tietenkin perhettä olisi kivaa nähdä useammin. Mutta en sanoisi noita asioita uhrauksiksi. Ilman nykyteknologiaa perhe toisella puolella maapalloa olisi kylla iso uhraus, mutta ei nykypäiväna. (Toivottavasti perheenikin ajattelee samoin... :) Iso halaus maailman parhaille ja rakkaille isille, äidille, Siirille ja Topille.)

Mutta ei tassä nyt ihan vaan voi hehkuttaa etta kaikki on paljon paremmin ja enemmän kuin ennen. Sillä sehän on selvä etta elintasoni on, jos nyt ei romahtanut, niin ainakin laskenut reippaasti siitä mitä Suomessa. Tarkoitan lähinnä palkka/hintatasoja eli siis kuinka paljon rahaa on käytettavissä ja millaisia asioita on ylipäätään mahdollista ostaa. Tämä on asia, joka Suomalaisten kavereideni on vaikea ymmärtää. Se vielä ymmärretään etta palkat on pienemmat, mutta oletetaan myös etta mikään ei maksa mitään. Valitettavasti näin ei ole. Mulla ei tällä hetkellä esim. ole minkäänlaista mahdollisuutta matkailuun (paitsi Suomi-ajalta säästetyllä rahalla). Kävisin mielelläni viikoittain trx-tunnilla tai jossain vastaavassa ohjatussa treenissä ja toisinaan hieronnassa, mutta mulla ei ole varaa näihin. Aika basic juttuja siis, mutta valitettavasti tämän hetkisen tulotason ulkopuolella. Onneksi voi kuitenkin livahtaa ilmaiseksi kaverin joogatunneille ja suorittaa toisen kaverin kanssa vaihtokauppoja surffitunti vs. hieronta.

Osittain tässä on kyse on myos valinnasta. Haluan tällä hetkellä mieluumin surffata enkä käyttää kaikkea aikaa työntekoon. Oikeastaan tavoitteena tällä hetkellä onkin tulla toimeen minimoimalla työt ja maksimnoimalla surffi. Täman hetkinen asuntoni on hyvä kompromissiesimerkki tästä. Kuuma, pieni koppi, ei ilmastointia, kaikenmaailman otukset puskee sisään ovien ja ikkunoiden raoista. En voi väittää ettenkö mieluumin asuisi vahan viihtyisämmässa ja siistimmässä… Mutta en ole todellakaan valmis vähentämään surffia ja esim muuttamaan San Joseen oikeisiin insinöörin töihin, vaikka saisinkin siitä korvauksena kivan ja viihtyisan asunnon ja mahdollisuuden matkustaa joka viikonloppu rannikolle surffaamaan. Suunnitelmissa on kuitenkin rempata tätä kämppää viihtyisammaksi.

Asuntoni parhaita paloja, muovipusseilla
tilkitty keittiön ovi. Kokonainen
asuntoesittely seuraa, kunhan saan siivottua.  
Viime elokuussa asuin hetken kaverin luksustalossa.
Kyllä kelpais nyttenkin tällainen pooli. :)


Mutta ei oo poolia eikä kivaa pihaa jossa mahtuu
joogailemaan. Sänky sentään löytyy. Ja meillä on
naapurin tytön kanssa yhteinen wifi!! Wohoo!

Mutta eihän elämässa ole kyse vaan rahasta. Se mikä oikeasti merkitsee on elamän laatu ja onko onnellinen. Ja voin onneksi sanoa, etta olen todellakin onnellinen! Rakastan elämääni enkä muuttaisi siitä tällä hetkellä mitään. Enkä todellakaan kärsi tippaakaan, ettei minulla esim. ole asunnossani kuumaa vettä. Tottakai sitä on kokoajan kaikkia pieniä (ja suuria) suunnitelmia liittyen esim. töihin ja asumiseen mutta ei se tarkoita etta asiat olisi tällä hetkellä huonosti. Päin vastoin! 

Pura Vida!

Ja hei, asuntoni ulkopuolihan on rappusineen kuin
Carrie Bradshawlla konsanaan! Tästä kämpästähän
alkaa löytyä vaikka mitä hyviä ominaisuuksia. :)

ps. video convertteri löytyi. Kohta saatte surffivideon!

8.5.2014

Uusi karvainen perheenjäsen

Iloisia uutisia. Ollaan saatu perheenlisäystä! Max on maailman suloisin karvapallo. Se on virallisesti Luisin koira, koska mä jänistin viime hetkellä enkä halunnut "yhteiskoiraa". Sehän olis melkein kuin olla naimisissa ja hankkia oikee vauva (way too much…). :/ 

Max on silti vähän munkin vauva. Eikun siis koira. :) Tähän päivään saakka se on ollut vauva, mut tänäyönä se saa (joutuu) ekan kerran nukkumaan yönsä ulkona. Toivottavasti Maxi-paralle ei tuu kylmä.





Miltäs se oma surffaus oikein näyttää - videoanalyysi

Paolla ja poikaystävällään Nelsonilla on ollut videokamera lainassa, ja pidettiin muutama viikko sitten pieni videosessio. Meidän oli Paon kanssa tarkoitus kuvata toisiamme vartin pätkissä, mutta Nelson  olikin jalkavammaisena ja hoiti kuvauksen ja saatiin molemmat tytöt surffata.

Videosessiot on syytä pitää aamulla varhain ennen ruuhkia, jolloin myös valo kuvaamiseen on parempi.  Mentiin siis rantaan kello 6 aamulla, joka nyt on muutenkin ihan normaali surffiaika. Allot oli tietenkin pienet eikä muutenkaan kovin kummoiset, mutta se ilmeisesti kuuluu aina asiaan jos on esim. kilpailu tai jotain muuta erikoista kuten nyt tämä videosessio.


Tää on mun tavoittteena tänä kesänä. Vertical front snap.
En oikeesti osaa sitä lainkaan, vaikka kuva aika hyvin
hämääkin…  :)
Bottom turn.
carving...

Surffattiin aina noin 5 aaltoa ja sen jälkeen mentiin rantaan katsomaan videot ja kuulemaan Nelsonin kommentit. (Jos olette lukeneet blogia ihan alusta saakka, niin muistatte ehkä että Nelson on ollut mun surffiopettaja joskus pari vuotta sitten. Sama tyyppi siis kyseessä.)

Sanoisin, että videokameralla oli positiivinen vaikutus suffiin. Tosin ei ehkä aaltovalintoihin, kun tuli melottua mihin tahansa että vaan sai paljon aaltoja filmille. Mutta kaikki aallot joille droppasi, niin yritti  kyllä surffata ihan täysillä. Surffattiin noin tunti, eli 3 kierrosta (5 aaltoa, videon katselu & Nelsonin kommentit).

Mun piti keskittyä siihen, että surffaan aallot aina loppuun saakka. Omasta mielestäni teenkin näin. Siis aina kun se on mahdollista. Joskus aallot on vaan mahdottomia closed outteja tai sitten aalto vaan "kuolee" eikä loppuun enää pysty tekemään mitään. Mutta pitäisi kuulema pystyä, eli aina pitää ainakin yrittää lopetusmaneuveria. Ja toisena kehityskohteena aallon parempi lukeminen ja katsominen pidemmälle aaltoa. Sellaista palautetta siis itse session aikana.

Party wave… sori Pao. 
hmm… tuulimylly
backside...
bs bottom turn

Tänään katsottiin videot Paon kanssa ja sain ne myös itselleni (tosin mun Mac ei ymmärrä .MTS tiedostoja, enkä ole vielä löytänyt sopivaa ohjelmaa, jolla videot saa muunnettua, höh). Oli aika jännää nähdä omaa surffausta pitkästä aikaa. Rannalla pieneltä ruudulta ei nähnyt kovin selvästi. Edellisen kerran olen nähnyt omaa surffaustani videolta ihan aloittelijana, kun olen suunnilleen ekan kerran surffannut vihreitä aaltoja. Ei se onneksi ihan aloittelijalta enää näyttänyt, mutta ei tietenkään niin hyvältä kun on aina kuvitellut. Stanssissa on korjaamista, asento laudalla seistessä… ja ne kädet! Hyvänen aika mitkä tuulimyllyt. :/ Nyt tietää ainakin mihin keskittyä seuraavalla kerralla.

Koska videot nyt on väärässä formaatissa enkä voi niitä omalla koneella katsoa tai editoida, niin katosi samalla sekin ongelma, kehtaanko laittaa niitä tänne näytille. :) Ette siis pääse näkemään surffaustani videolta. Sori jos otsikko hämää. Mut ehkä vielä joskus saan tänne pienen videopätkän. Sitä odotellessa saatte tyytyä katselemaan screenshotteja, jotka kaikki on otettu videoista.   :)

Loppuun vielä päivän asusteet eli mopolulasit ja kuonokoppa. Eilen ei satanut ja tiet pöllyää taas, joten nämä ovat ihan välttättömyys. Lasit on itseasiassa mun vanhat snoukkalasit. :)



5.5.2014

Uutta puhtia surffiin Nicaraguan minilomalta ja Guiones mega swelli

Lomailu näissä maisemissa tekee ihmeitä. Jopa munlainen
mukavuudenhaluinen laiskuri ryhdistäytyy ja alkaa
surffata täysillä.

Koko alkuvuoden on tuntunut siltä, että surffi on aika lailla junnannut paikoillaan. Tammi-helmikuussa oli miniminiaaltoja. Sitten tuli kylki- ja polvivammoja ja ties mitä. Olen myös ollut aika paljon töissä (vai oonko, ainakaan se ei näy pankkitilillä…). En ole määrällisesti surffannut kovinkaan paljoa. Kroppakin on ollut vähän jumissa eikä todellakaan ole tuntunut siltä että olisin yhtään hyvässä surffikunnossa.

Halusin saada hyvin surffitatsin takaisin. Siihen tarvittiin pieni breikki arkiasioista ja surffiloma. Kaverini Marilynkin oli loman tarpeessa ja meidän piti lähteä Nicaraguaan minisurffilomalle. Monen mutkan kautta Marilyn perui kuitenkin koko homman 2 päivää ennen lähtöä. Itse haluisin lähteä jokatapauksessa ja uskon että mun lomasta tulikin parempi koska menin yksin.

Costa Ricalaisiin tapoihin kuuluu että mitään ei ikinä suunnitella, eikä kukaan oikein tiedä mistään mitään. Surffiretkillekin mennään niin että ei oteta mistään spoteista etukäteen selvää ja usein homma meneekin niin että ollaan spotilla ihan väärän tiden tms. aikana. Tai mennään vaan sille kaikkein kuuluisimmalle (ja ruuhkaisimmalle) rannalle vaikka vähällä vaivannäollä olisi selvinnyt että 15 min matkan päästä löytyy vaikka mitä kivoja ja ruuhkattomia aaltoja. Mä vähän pelkäsin että Marilynin ja mun retkessä olis käynyt just näin ja olinkin ihan tyytyväinen yksin matkustamiseen.

Vietin siis viikon Pohjois-Nicaraguassa. Tosi hyvää, ruuhkatonta surffia ja just sellasia aaltoja kun olin toivonutkin. Eli nopeempia ja voimakkaampia kuin Guiones. Ainiin, mikä tahansa aalto on nopeempi ja voimakkaampi kuin Guiones. Ja ennen kaikkea sai vaan surffata kaiket päivät. Mulla oli majapaikan edessä 2 kivaa spottia ja lisäksi kävin veneretkillä 3 päivänä. Swelli alkoi hiipua loppulomaa kohti mutta surffattua tuli ja paljon. Parhaimmillaan 3 sessiota päivässä. 

Maisemat huoneen parvekkelta. Heti kämpän edustalla
oli 2 kivaa sopttia, joista kuvassa näkyy mun suosikki
"Pipes".
Rantaelämää Nicaraguassa. Jättikokoinen sika! 
Surffaamaan menossa.
Polskimisen lomassa voi napata banaanin.
Lisää maisemia.

Arjesta irroittautuminen ja täydellinen keskittyminen vaan ja ainoastaan surffiin oli just sitä mitä kaipasinkin. Olin yllättynyt miten hyvin jaksoin surffata ilman M I T Ä Ä N hartia tms. jumituksia. Asiaa varmasti autoi, että venyttelin/joogasin 1-2 kertaa päivässä. Minisession aamulla ja uudestaan iltapäivällä. Mun “aamujooga” kestää ehkä 5min, mutta siitä on silti uskomattoman paljon hyötyä. Kunnon koko kropan venyttelyyn käytän ehkä reilu puolisen tuntia.

Joogahetki.

Mutta takaisin surffiin. Sitä aina luulee osaavansa vaikka mitä, mutta sitten oivaltaakin että on tehnyt jotain ihan perusasioita aivan väärin. Tai ei välttämättä aivan väärin, mutta huomaa että pieni muutos jossain asiassa vaikuttaa tosi paljon. Mä olen viime aikoina kokenut tällaisia oivalluksia siinä, miten kädet kannattaa asettaa laudalle kun nousee ylös ja miten siinä laudalla oikein maataan meloessa. Hyvin perusasioita siis.

Laitetaas vaihteeksi ei-niin-mairittelevia
surffikuvia. Tässä mun "erikoisosaamista" eli
myöhäinen droppaus aallolle. Joista oon yrittänyt
kovasti päästä eroon...
Tässä samalta sessiolta huomattavasti paermpi suoritus.
Jalat on hauskasti tuubin sisässä. :)
Nicassa surffasin pelkästään leftejä. Mikä oli kivaa sillä
kotona tulee surffattua enemmän righteja.  

Nicaraguan jälkeen sama hyvä tatsi jatkui kotonakin. Olen koittanut pitää huolen etten haali liikaa töitä jotta surffille jää riittävästi aikaa. Surffaamaanhan tänne on tultu eika mitään muuta. Koitan pitää nyt surffisessiot riittävän pitkinä. 2 tuntia on hyvä aika. Eikä haittaa vaikka venähtää vähän pidemmäksikin. Guiones on ollut ärsyttävän ruuhkainen, mutta pääsiäisen jälkeen sekin on helpottanut. Nyt sadekaudella aurinkokaan ei enää porota koko päivää, joten keskipäivälläkin voi surffata loistavasti. Haluan hyödyntää paremmin sellaiset ajat, jolloin ei ole ruuhkaista.

Saatiin myös megaswelli tänne Guionesille viime viikonloppuna. Aaltojen koko 6-10+ ft mikä tarkoittaa parhaimmillan (pahimmillaan) triple overhead. Se on mulle ihan maksimalinen aaltojen koko. Ja vaikka ne aallot onkin todella pelottavaa, niin tykkään kyllä käydä haastamassa itseäni ja kokeilemassa rajojani/taitojani niissä. Alla on kuva lauantailta, jolloin olin koko päivän töissä enkä päässyt lainkaan veteen. Aallot oli valtavat mutta olin ihan käärmeissäni koko päivän, koska en päässyt edes kokeilemaan. Kuvan surffari on Jesse, ja todellakin big respect hänelle tuosta aallosta. Normipäivänä Guionesilla on 150 tyyppiä vedessä, mutta kun aaltojen koko on tämä, niin on enää 10 jäljellä.

Guionesin mega swelli. Kuvan Jessenia on paitsi mahtava
surffari, myos 2 muksun äiti. Nuorin on alle vuoden. Tää
on vissiin sitä äidin omaa laatuaikaa.

Sunnuntaina olin vapaalla. Ja voin kertoa, että perhosia oli mahassa kun menin rantaan. Aallot näytti ok:lta, vaikkakin tosi isoilta. Ketään ei näkynyt vedessä, sen sijaan kaikki kylän vanhat lonkkariäijät hengaili rantamajoissa ja tunsin monet silmät selässäni kun vartin aaltojen tsekkailun jälkeen kävelin veteen. “Turistit” tuli ihmettelemään että “Etkai sä mee surffaamaan, eiks se oo vaarallista noissa aalloissa?” Ja kyllä, jos mietit noin rannalla, niin sillon ei kuulu mennä veteen. Pitää tietää omat taitonsa sekä ymmärtää olosuhteet, jos haluaa surffata isoja aaltoja. Veteen ei ole mitään asiaa, jos olosuhteiden arviointi perustuu siihen että “toi tyyppikin menee surffaamaan, kyllä mekin voidaan siis mennä”. Tai siihnen että joku muu sanoo että aallot on hyvät. Hänhän on todennäköisesti aivan eri tason surffari kuin sinä. 

Sunnuntainkin aallot olivat siis isoja. Guionesilla on beach breikki eikä siellä ole koskaan kanavaa ulos melomiseen. Aaltoja tulee kaikkialla ja etenkin isolla kelillä. Ei ole siis mitään safety spottia tai shoulderia, jossa voi odotella vähän pienempää aaltoa. Itse sain odotella sopivaa aaltoa 45 min. Odotella on itseasiassa aivan väärä sana, sillä se kuulosaa siltä että vain istutaan ja odotetaan. Todellisuudessa joutuu olemaan tarkkana kuin porkkana koko ajan, ja aktiivisesti hakemaan sopivaa spottia aallon nappaamiseen. Ja aina välistä meloa itsensä turvaan closed out seteiltä. Niitä ei meinaan kukaan halua näillä keleillä niskaansa, tai saattaa jopa niskat murtua. Tai ainakin vähintää laudasta katkeaa leashi.  Ja tulihan se aalto sieltä. Ja se riitti mulle. Olin sen verran fiiliksillä yhdestä mega-aallosta että voimat ja keskittyminen ei enää riittänyt muuhun. Ja oli ihan huippua kun tulin pois vedessä niin kaikki tutut oli myös ihan fiiliksissä mun aallosta. Ja kädet tärisi vieläkin kun kävelin ranasta Safari Surffille, jossa Luis oli odottelemassa. (Voitteko kuvitella poikaystävani ei vaivaudu edes rannalle kattomaan kun tyttoystävä surffaa doule-triple overhead? Ilmeisesti luottoa löytyy sen verran.)

Sitten lähdettiinkin päivän seuraavalle sessiolle Barco Quebrado -rannalle (sama mesta missä ollaan käyty ruokkimassa krokotiiliä). Barco Quebrado on normaalisti totaalisen flätti kalastusranta, mutta nyt silläkin oli over head aaltoja, ja tosi hyviä aaltoja olikin. Vähän vaan liian sotkuista ja oli vaikeaa olla sopivassa paikassa napatakseen aaltoja. Mutta tulipahan testattua uusi spotti. Iltapäivällä olin jätskiostoksilla ja näin Paoa, ja niinhän siinä kävi että päädyttiin vielä uudestaan surffaamaan Guionesille. Surffasin elämäni parhaat isot aallot (2kpl), jonka jälkeen valtava setti näytti likoille, että takasin rantaan ja vikkelästi. Kadotin Paon vedessä, ja aiheuttaa kyllä pientä paniikkia kun enää ei nääkään kaveria. Mutta Pao löytyi turvallisesti rannalta. Ihanaa että mulla on kaverina Pao, joka on just samanlainen kreisi surffari kuin mäkin.

3.5.2014

Sadetta ja sammakoita - Costa Rica yllättää 10 kk jälkeen

Huh, en olisi ikinä uskonut että huhti-toukokuu Nosarassa on tällainen. Luulin viime lokakuun jälkeen, että kaikki on nyt koettu. Lokakuu on täällä se sateisin kuukausi (ainakin yleensä). Mutta viime lokakuu taisi olla mukava poikkeus. Sadekausi on siis alkanut. Eka sade tuli pari viikkoa sitten. Ja sen jälkeen on satanut joka päivä. 

Tiesin kyllä, että sadekausi alkaa näillä main, mutta viime vuoden kesä-heinä-elokuun ja edellisen vuoden kesäkuun perusteella oletin, että sadetta tulee pari kuuroa iltapäivän/illan aikana ja korkeintaan joka kolmas päivä. Ja ehkä joskus sataa koko illan. Mutta nyt vettä on tullut ihan kunnolla joka päivä.

Guionesin "paakatu".  Melkoinen metropoli.
Jaahas, ja kaupalla taas. Kaatosateen aikana
ei ollut asiakkaitakaan, joten otetaas vaikka
 "paivan asu" kuva.
Sama sivulta.

Sateisiin liittyy kaikenlaisia lieveilmioitä. Parhaimapana se, että täällä on vähemman ihmisiä eli myos vähemmän surffareita. Ja sehän on mukavaa. Yksi parhaista asioista maailmassa onkin kirmata heti sateen jäalkeen rantaan ja olla ensimmäinen surffari vedessä. Ja pikkusateiden jälkeen aallot onkin usein tosi hyvia ja tulee ihan tyyntä.

Sitten on myos ei-niin-mukavia lieveilmioistä. Sähkot on usein poikki kovien sateiden takia. Kynttilät ja taskulamput onkin ehdottoman must, se opittiin jo viime vuonna.

*** sähkokatkos ***

Haha, sattuipas sopivasti. 2 sekuntia edellisen kappaleen kirjoittamisn jalkeen tuli pieni sahkokatkos. Kirjoitan poytakoneella enka läpparillä, joten tietokone tietnkin sammui. Kiva juttu, että teksti oli kuitenkin tallentunut.

*** sähkokatkos***

Ei nay ketaan kadulla.
Welcome to Stylez.

Jaahas, ja uudestaan. Joku akulla toimiva aparaatti olisi huomattavasti kivempi näihin olosuhteisiin. Sähkokatkokatkokset on kuitenkin huomattavasti harmittomampia toiseen sadekauden lieveilmioon verrattuna.

Nimittäin sammakot. Niitä on kaikkialla. Isoja ja pieniä, ruskeita ällottavaia rupikonnia, vihreitä, punaisia ja kaikenlaisia ällotyksiä. Ja ne on todella kuvottavia. Olen todella nynny mitä tulee kaiken maailman otokoihin ja nyt on kyllä loytynyt inhokkiällotyseläin numero 1. Ja kamalinta on se, etta taloni on täynna sammakoita. Heräsin pari yota siihen, etta huoneessa loikki 5 sammakkoa. Ja ne ei todellakaan pysy lattialla vaan tulevat myos sänkyyn, poydille ja kiipeavat oven karmeja pitkin. Sinä yona ei enää nukuttu (eikä muuten nukkunut naapuritkaan, silla herätin ne kiljunnallani...). Metsästin sammakoita luudan, purkkien ja ties minkä paistinpannujen avulla. Ja tottakai yollä tuli myos sahkokatkos joka kesti aamuun. Oli sen verran karmaiseva kokemus etta olen nukkunut "anopilla" siitä lähtien. Okei, myonnetään, olen nynny mutta tää on todallakin ollut kamalin Costa Rica kokemus ikinä. Mikaan muu ei pääse lähellekään. Oikeesti väänsin melkein itkua yolla pimeessä niiden kurnuttajien keskella... Ja ensimmaistä kertaa mielessä kävi myos mielessä että en halua enää asua Costa Ricassa. Tai no mietinhän mä alkuvuodesta paikan vaihamista pienien aaltojen takia, mutta tämä on eka kerta kun tuntui että en pysty olla täälla kehittymättomässä viidakossa.

Ensimmäinen sade pari viikkoa sitten rikkoi katolta tulevan vesirännin ja kaikki vesi valui katolta "kuistille", siitä keittioon ja keittiostä makuuhuoneeseen. Mutta se ei ollut mitaan verrattuna sammakoihin.

Seuraavalla keralla taas surffiaiheista asiaa. Kavin Nicaraguassa breikilla ja sain taas uutta inspiraatiota surffiin ja oon taas ehka oppinutkin jotain.