29.3.2014

Viime hetken kisavalmistelu :)

Huomenna kisataan! :)

Huomenna on Nosara Triple Crown finaali. Kävin äsken ilmoittautumassa ja maksamassa kisamaksun 20 USD. Ja sen jälkeen kävin vielä hiomassa temput kuntoon. Eli surffaamassa pari minikokoista closed out aaltoa… Kaikki siis valmiina huomista varten. Surffilautakin sai ottaa tänään päivätorkut sängyssä peiton alla, että se on varmasti pirtee ja hyvällä tuulella huomenna.

Paras ilmeisesti tottua siihen että olosuhteet
surffikisoissa on aina suoraan sanottuna
surkeat… 

Ennuste huomiselle näyttää ei niin lupaavalta: "ankle to waist hight". Buhuu… Eli samanlaista keliä luvassa kuin Barrigonan kilpailussa. Mutta tankkaus on ainakin kunnossa. Kävin hakemassa jäätelön, muffinsseja ja kolan. :P

Nyt pienet päikkärit ja sitten lähdetään hakemaan vähän vetreyttä surffisuoritukseen Samaran reggaeillasta. :)

Iltapala :)

23.3.2014

Oma kehitykseni surffissa - Miten opin surffaamaan?

Sain lukijalta toivomuksen tehdä postaus omasta kehityksestäni surffarina ja “miten nopeasti pääsin pois alkuräpiköinnistä”. Ihanasti sanottu tuo alkuräpiköinti, mutta sitähän se surffaus alussa on.

Olen aikaisemmin tehnyt postauksen “Kuinka nopeasti oppii surffaamaan”, mutta tämä on nyt henkilökohtainen stoori millon ja missä mä olen aikoinaan harjoitellut. Itseasiassa melkein koko mun surffiopettelu on raportoitu tässä blogissa. Ennen tämän blogin aloitusta olin surffannut muutaman hassun kokeilukerran ja kolme 2 viikon intensiivistä surffilomaa.


Ekoja surffikertoja. Tuo sama rashguard on muuten
palvellut aika hyvin lähes tähän päivään
saakka. Heitin sen roskiin ehkä
kuukausi sitten. 

Ekan kerran kokeilin surffausta Balilla suunnillen vuonna 2006. Olin Singaporessa opiskeluvaihdossa josta matkustettiin kaverin kanssa Balille nimenomaan surffimielessä. Ja siellä sitten surffattiin, vuokrattiin laudat ja otettiin yksi tunti joltain paikalliselta rantadudelta. Ja se oli varmasti paskin surffitunti ikinä. Tenkin seuraavana postauksen siitä, millainen on hyvä surffiopettaja, mutta tää tyyppi oli aivan totaalisen surkea. Se ei ensinnäkään osannut opettaa yhtään mitään eikä muistaakeni puhunut juuri englantiakaan… Mitenköhän me ikinä päädyttiinkin ottamaan se tunti siltä…

Ekasta päivästä muistan sen verran, että opin melomaan vaahdoissa ja nousemaan laudan päälle aika nopeasti. Seuraavina päivinä ei enää otettu opea vaan surffailtiin vaan keskenämme vaahtoja. Paitsi mä tietenkin halusin surffata kokojan isompia aaltoja ja meloin itseni myös “ulos”. Mutten tietenkään saanut siellä yhtään aaltoa. Pari päivää tällaista vaathojen surffausta ja paloin niin pahasti, etten voinut enää olla auringossa. Siihen loppui sen reissun surffit.

Seuraava surffikokemus oli parin vuoden päästä Costa Ricassa. Oltettiin taas yksi surffitunti, jossa surffattiin vaahtoja. Tunnin lopuksi sain myös surffata yhden oikean, vihreän aallon. Muistan vieläkin miten yllättynt olin, kuinka helppoa vihreän aallon surffaus olikaan! Surffattiin muutama päivä lisää tällä Costa Rican reissulla, mutta jostain kumman syystä ei otettu enää tunteja vaan sekoiltiin taas keskenämme vaahdoissa. Kaikki jengistä osasivat kyllä surffata vaahtoja, mutta tästä vaiheesta on tosi vaikea päästä pidemmälle ilman opetusta.

Tämän reissun jälkeen olin jo oivaltanut sen, että jos haluaa oppia oikeasti surffaamaan, niin pitää pyhittää koko loma pelkästään surffaukselle. Ei siis enää “kompromissilomia” joilla kierrellään vähän kaikkien suosikkipaikoissa ja surffataan vaan 3 päivää.  Seuraavan kerran halusin lähteä vain ja ainoastaan surffaamaan ja aivan sama lähtisikö joku kaveri mukaan.

Tässä vaiheessa olin myös oivaltanut, että opetusta tarvitaan jos haluaa edistyä. Seuraava etappi olikin Asenne Boot Camp! Suosittelen ehdottomasti kaikille. Mulla oli kavereita, jotka oli olleet campilla edellisenä vuonna, ja näin heiltä makeita surffikuvia joissa viiletettiin päänkorkuisissa aalloissa. Olin ihan että WOW!!! Halusin niin kovasti oppia surffaamaan samalla tavalla. Asenne Camp on kahden viikon intensiivinen surffileiri, jossa surffataan 2 kertaa päivässä. Camp sopii sekä aloittelijoille että kokeneemmille, sillä oppaat vievät surffarit joka päivä eritasoisille spoteille. Kaikkein helpoimmista yhden tähden spoteista (joilla surffataan vaahtoja) viiden tähden spoteille. Ja oman spotin voi valita taitojensa mukaan.

Ahahaa :) Tää on niin mainio. Suunnilleen eka
kerta kun yritän yksin meloa vihreään aaltoon. Ja tässä
menee niin kaikki pieleen. Oon menossa ihan väärään
suuntaan, makaan vinossa laudalla, jalat sojottaa ties
minne, puristan laudan reileistä kiinni… Hihihiii….
Oon kyllä melkoinen akrobaatti, joten oon jopa saattanut
päästä laudalle seisomaan tälläkin tyylillä. Tosin en
suosittele kenellekään. :) Good memories.
Bali ja Kedungu. Ekoja kertoja kun surffasin pitkiä
vihreitä aaltoja. Tässä vaiheessa surffikokemusta noin
1,5 viikkoa. Tuo lauta meni katki
vielä saman session aikana.

Itse surffailin 2 tähden spoteilla kuten Batu Bolong, Old Man ja Kedungu koko kahden viikon ajan. Ja opin valtavasti. Toisaalta kun nyt miettii, niin en mä vielä osannut yhtään mitään mutta itseluottamusta ei ainakaan puuttunut. Ihan sama miten isoja aaltoja, niin mä vaan meloin niihin. Vaahtoihin en suostunut enää menemään vaan ekasta päivästä asti olin oikeissa aalloissa. Ja tuli kyllä pyörittyä pesukoneissa ja taisin hajoittaa pari lautaakin. Surffilautoina mulla taisi olla kaikkea 7 ja 9 jalan väliltä. Asenne campin ihanuutena on juuri se, että siellä pääsee näkemään ja surffaamaan eri spotteja. Monella muulla surfcampilla (varsinkin aloittelijoiden), surffataan ainoastaan yhdellä ja samalla rannalla.

Asenne Boot Campin jälkeen olenkin laittanut kaikki rahani ja lomani (ja enemmänkin) surffiin. Kannattaa siis harkita kahdesti ennenkuin menette ja varaatte paikan seuraavalta campilta täältä! Eikun kannattaa varata heti, vieläkun paikkoja on jäljellä. Lupaan, että se tulee olemaan paras lomanne ikinä.

Kääk, tästä on muodostumassa kilometrin mittaiten stoori, joten palataas takaisin mun seuraaviin surffiretkiin. Mutta sitä ennen päivän vinkki: Kannattaa aina osallistua kaikkiin mahdollisiin arvontoihin. Koska joku ne Karibian lomat tai vuoden ilmaiset jäätelöt aina voittaa. Mä nimittäin voitin BlueTomaton arvonnasta 10 päivän surf campin Costa Ricassa, jonne matkustinkin heti muutama kuukausi Asenne Campin jälkeen. Siellä jatkettiin siitä mihin Balilla jäätiin ja parin viikon jälkeen kävin jo surffaamassa itsenäisesti shortboardilla.

Costa Rican aalloilla. Tässä vaiheessa surffia takana reilut
3 viikkoa.
Lisää samaiselta Costa reissulta.
Suosittelen niin lämpimästi hyvän open kanssa
surffaamista vaikka osaisikin jo vähän. Jos saat yksin tunnin
aikana surffattua 2-3 aaltoa, niin open kanssa saat 10.
Surffitunnilla. Kokemusta edelleen se kolmisen viikkoa.
Ja edelleen surffitunnilla.

Tässä vaiheessa olin suunnilleen sellaisella tasolla, että surffi sujui ihan ok (sain aaltoja ja pystyin surffaamaan niitä) kun olosuhteet olivat sopivat. Ei siis liian isoja aaltoja. Kävin kyllä sinnikäästi yrittämässä oli keli mikä tahansa, mutta huonoina päivinä sain varmaan surffattua 0-2 aaltoa. En myöskään osannut analysoida olosuhteita yksin, enkä edes tajunnut kuin ehkä jälkeenpäin valokuvista kahden vuoden päästä, että jonain päivänä olikin paljon haastavampi keli. Mulla on paljon kuvia tältä reissulta ja jälkeenpäin voin kyllä antaa itselleni isot kreditit mitä kaikkea olen surffannut ja vielä pikkuruisella 6´4 shortboardilla! (Tosin 6´4 on oikeastaan iso shortboard mun kokoiselle tytölle, mutta reilun 4 viikon surffaamisen jälkeen se on melkoinen saavutus)

Costa Rica campin jälkeen surffailin itsekseni muutaman
päivän. Kuvasta näkyy tyypillinen aloittelijaongelma,
valitaan liian closed out aaltoja, dropataan suoraan eikä
ehditä tehdä edes bottom turnia ennenkuin aalto
on kokonaan murtunut. 
Sama ongelma kuin edellisessä kuvassa. Ja tässä
vaiheessa surffikokemusta oli ehkä nelisen viikkoa.
Ja taas sama ongelma aaltojen valinnassa. Closed out.

Surffin opettelussa on pitkälti kyse siitä miten kovasti haluaa oppia. Surffatessa pitää myös luottaa itseensä eikä saa epäroidä hetkeäkään kun meloo aaltoihin. Ilman näitä kahta ei opi surffaamaan. Costa Rican jälkeen menin taas Balille ja surffasin vajaat pari viikkoa oppaan kanssa, tosin olin varmaan puolet ajasta kipeänä. Tää reissu oli muutenkin tosi pettymys, koska Costa Ricassa surffi oli mennyt tosi hyvin ja edellinen Balin matka oli ollut myös aivan loistava. Nyt oli kuitenkin tosi vaikeeta, ja aallot oli tosi isoja kokoajan. Oli ylipäätään vaikeaa löytää sopivaa spottia missä pystyin surffaamaan. Tää reissu sijoittuii elokuulle, jolloin Balilla onkin isot kelit.

Balin isoista aalloista ei ole kuvia, mutta tämä oli meidän
pooli! :)

Balin jälkeen seuraava reissu olikin taas Costaan, ja siitä alkaa myös tämä blogi. Olin silloin täällä kuukauden ja otin vielä 10 surffituntia (koska olin menettäny kaiken itseluottamuksen surffin suhteen edellisellä Balin reissulla…)

Ja missäköhän vaiheessa pääsin pois siitä alkuräpiköinnistä?  Hmm… :/ Välillä tuntuu kyllä edelleen siltä että on ihan alottelija eikä osaa yhtään mitään.

22.3.2014

Uinti on tärkeää surffarille!

Mun on pitänyt tehdä postaus tästä aiheesta jo vaikka kuinka kauan, mutta jotenkin se on aina jäänyt puolitiehen. Itseasiassa siitä saakka, kun olin vielä Suomessa ja valmistauduin surffikauteen uimalla uimahallissa. En tosin tainnut käydä kovin montaa kertaa uimassa ennen tänne muuttoa, mutta ennen lyhyitä surffireissuja melontakuntoa on aina haettu altaasta.

Uiminen on siis ehdottoman hyvää treeniä ennen surffilomaa. Siis vapaauinti, ei sammakko. :) Jos et osaa vaparia kunnolla, niin opettele. Ota happea vuorotellen molemmista puolelta, jotta liike on symmetristä ja molemmat puolet vahvistuvat yhtä paljon. Itse koitin aina ennen surffireissuja käydä uimassa noin 5-8 kertaa. Uintitreeniin ei edes kulu paljoa aikaa, varsinkin jos sen tekee kuten minä. Eli kilsa vaparia niin lujaa kuin lähtee ja kotiin syömään. Ja aluksi ei todellakaan lähtenyt. Ennen surffitreenejäni en osannut kunnolla vaparia. Mutta yllättävän nopeasti sen oppi muutamalla uintikerralla. Tosin alussa otin aina vaan toiselta puolelta happea, mutta jossain vaiheessa päätin opetella siitäkin eroon. Altaassa uinti on siis ehdottoman jees surffarille tauon jälkeen surffiloman lähestyessä.

Meressä kannattaa oleilla myös ilman lautaa. Siitä
saa itsevarmuutta tilanteisiin jos surffatessa lauta
pääsee karkuun. (kuva täältä)

Altaassa polskimisen lisäksi on toisenlaistakin uintia, nimittäin uintia meressä. Ja nimenomaan meressä, jossa on aaltoja. Ja tämä on itseasiassa paljon paljon tärkeämpää surffarille kuin altaassa saavutettu “perusuintikunto”. Surffatessa voi sattua kaikenlaista. Leashi voi katketa. Tai lauta voi hajota kolmeen osaan ja leashissa kiinni olevan pala on niin pieni ja terävä että siitä ei ole apua rantautumisessa. Silloin ei auta kuin uida rantaan. Ja rantaan voi olla pitkäkin matka. 

Aalloissa uiminen on avian erilaista kuin altaassa uinti tai meressä surffilaudalla melominen. Suosittelen ehdottomasti kaikkia surffareita kokeilemaan ja aina silloin tällöin harjoittamaan myös tätä taitoa. Itsekin olen vasta oivaltanut tämän, ja täytyy tunnustaa että normisurffin jälkeen ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa lähteä vielä uimaan mereen. Surffaan yleensä niin paljon että surffin ulkopuolella ei tee enää mieli kastua. Poolpartyissä ei tulisi mieleenkään hypätä altaaseen. :)

Mutta tänään kävin uimassa pari lenkkiä meressä. Ja pari viikkoa sitten multa katkesi leashi, joten jouduin vähän uimaan. Mutta tänään oli varsinainen eka kerta, kun tarkotuksella menin uiskentelemaan line-uppiin. Mutta en tietenkään surffareiden eteen. :) Oli ihan kiva vaan uida aalloissa ja sukellella niiden ali (varsinkin kun olen edelleen kylki- ja polvivammainen, enkä voi surffata). Uidessa on paljon vaikeampaa taistella virtauksia vastaan ja jos ei ole tottunut, niin siinä kyllä väsyy helposti. Jatkossa koitan aina silloin tällöin käydä meressä ilman lautaa. Tavoitteena voisi olla kehittyä niin hyväksi uimariksi, että voisin pitää outside lessoneita (eli surffitunteja, joissa ollaan jo syvällä, oikeissa, vihreissä aalloissa) lapsille niin, että olen mukana vain uimalla (ja pystyn uimalla työntämään vauhtia oppilaille). Tuo kyllä muutenkin lisää itseluottamusta myös surffiin, kun tietää voivansa uida helposti takaisin rantaan.

ps. Kylki ja polvi on jo molemmat paremmassa kuosissa. Polvi paranee nopeasti, kylki hitaammin. Saatan päästä jo 2 päivän päästä surffaamaan!

pps. Pahoittelut vähäkuvaisesta postauksesta. GoProni on hautautunut Buena Vistan pohjaan… :(

20.3.2014

Lisää vammoja

Höh, kykivamma vaivaa yhä ja loukkasin myös polven. Kylki on onneksi hieman paranemaan päin. Ei siis mene ihan putkeen täällä.

Surffikelit on tietenkin olleet erinomaiset. Kävin 2 päivää välissä surffaamassa kun kylki alkoi parantua, mutta harmittavasti tuli nyt toi polvivamma. Olin huonolla tuulella veteen mennessä, enkä välittänyt yhtään miten poistuin aalloilta. Ja sain sitten laudasta polveen. Siihen tuli heti ruhje, mutta jatkoin vielä surffausta ja mulla olikin ihan hyvä sessio. Päivällä polvi alkoi turvota ja jäykistyä ja iltapäivällä en pystynyt oikein kävelemään. Kylmähoitoa ja aamulla polvi olikin paljon parempi. Jopa niin paljon parempi että lupauduin ephuomiossa pitämään huomenna surffitunnin.

Kylmähoitoa.

Surffitutnti ei tunnu enää lainkaan hyvältä idealta, sillä polvi on päivän jälkeen uudestaan turvonnut ja jäykkä ja kaiken lisäksi mun terveen jalan nilkka on myös kipeytynyt. Nyt sitten vuorotellen nilkalle ja polvelle kylmähoitoa ja toivottavasti pysytyn huomenna 1) ajamaan pyörällä surffikoululle, 2) kävelemään rantaan, 3) näyttämään miten laudalle noustaan ja 4) raahautumaan kotiin.

En muista milloin olisin viimeksi ollut näin raihnainen. Tuntuu että mulla on ollut denguekuumeen jälkeen kokoajan jotain pielessä. Tai oikeastaan viime syksyisen Floridan reissun. En ole ollut hyvässä surffikunnossa aikoihin. Hyvällä surffikunnolla tarkoitan sitä että jaksaa meloa hyvin ja muutenkin on voimia surffata isoissakin aalloissa.

Kylki- ja polvivamminen surffari. Ja apua, mikä tuo
oikea käsi oikein on...

Mietiskelin että mistä nää vammat oikein johtuu. Enkö mä osaa surffata enää lainkaan kun vaan hajotan itseäni kokoajan. Mutta ajattelen positiivisesti, että oon vaan yrittänyt enemmän ja kovemman ja kaikkia uusia juttuja. Tänä vuonna mulla on ollut fokuksena surffauksessa, että kaikki aallot pitää aina surffata kunnolla loppuun saakka (kuten kilpailuissa pitää tietenkin tehdä). Ei siis mitään safety exittejä vaan aina pitää tehdä se viimeinen käännös vaikka vaahtoihin. Ja sen takia onkin tullut pannuteltua huolella ja tehtyä vaikka minkänäköisiä kylkisukelluksia…

Mutta nyt ei auta kun huilata. Jos vaikka viikon päästä olisi taas surffikunnossa. Ja muistutuksena itselle, että ei saa olla huonolla tuulella veteen mennessä. Tai saletisti sattuu jotain. Lupaan olla jatkossa paremmin mielin :) Ja niinhän mä yleensä olenkin, mutta joskus muut ihmiset aiheuttaa v*****sta ja päänvaivaa…

Kohta mullakin on tällainen. Tosin ei näin uusi ja
kiiltävä, mutta isompi!

Muista kuulumisista sen verran että muutan 1,5 viikon päästä uuteen kotiin! Taas kerran. Neliöt tuplaantuu ja hinta puolittuu. Ja sitten mulla tulee olemaan myös se kauan kaivattu pyykkikone. Uuden kämpän myötä matka rannalle tuplaantuu. Mutta ei hätää, ostin tänään ensimmäisen moottoriajoneuvoni ikinä, eli ATV:n. Jes! Ja ei se matka rantaan siltikään ole tavattoman pitkä, ehkä 15 min polkupyörällä. Esittelen uuden kodin sekä mönkijän kunhan pääsen muuttamaan ja saan mönkijän käsiini. Tehdään huomenna viralliset kaupat.

10.3.2014

Kisavalmistautumista ja surffikuvia

Viimeaikaiset postaukset ei ole juuri liittyneet surffiin, mutta kyllä täällä surffattukin on. Olin tosiaan tammikuussa ekoissa surffikilpailuissani. Kysessä on paikallinen kolmen kisan turnee ja tarkoituksena oli osallistua kahteen seuraavaan kisaankin. Toinen kisoista oli helmikuussa Garza reef:illä, mutta sinne oli niin sekavat järjestelyt ja kyydit että se jäi välistä. Okei, myönnetään että oisin varmasti saanut kyydin kisapaikalle, jos olisin oikein kovasti yrittänyt, mutta tiesin että olosuhteet ei olleet kovin hyvät ja ei houkuttanut odotella aamu 6sta iltapäivään veneessä omaa hiittiä ja sitten vielä odotella pari tuntia että pääsisi takaisin rantaan. Kisa oli siis ulkoriutalla. Kolmatta kisaa siirrettiin kuukaudella eteenpäin ja siihen aion mennä. Se onkin tässä koti-Guionesilla.

Täällä on selkeästi havaittavissa myös kunnon treeniä mimmisurffareiden keskuudessa. Veikkaan että kolmannessa kisassa on paljon enemmän osallistujia naisten sarjassa. Poikaystäviä on näkynyt rannoilla videokameroiden kanssa ja facebookkiin on pistetty videoanalyysin parhaita paloja. Mäkin haluan videoanalyysin!!!

Guiones surffia (kuten kaikki tämän postauksen kuvat,
ja surffarina siis minä)


Täällä on ollut vihdoista viimen isompaa keliä. Olen ollut aika paljon töissä, mutta käynyt silti surffaamassa aamulla 6-7:30 ja uudestaan tunnin verran ennen pimeän tuloa. Tuntuu että oma surffi on ihan jämähtänyt paikoilleen enkä ole surffannut yhtään tosi hyvää aaltoa vuosikausiin (tai ehkä viikkokausiin).  Kuumien lähteiden jälkeen oli muuten uskomattoman vetreät hartiat ja kevyttä loikoilla laudan päällä. Ei mitään kireyttä selässä.

Mutta nyt, noin viikon jälkeen, mun kylkiluut tai lihakset jossain kylkiluiden uumenissa on kipeytyneet ja olen toista päivää pois vedestä. Eilen oli tosi kova kipu ja luulin jo että kylkiluu on murtunut. Mut nyt se on parempi, eli murtumasta ei ole kyse mutta jotain on kyllä pielessä. Koitan nyt ottaa iisisti ainakin 3 päivää ja toivottavasti sitten pääsee surffaamaan. Tarkoituksena on lähteä kaverini Marilynin kanssa käväisemään San Josessa, Jacossa (ja Hermosassa, pakko parantua surffikuntoon!!!) sekä Santa Teresassa (haluan vihdoin ja viimein päästä Suomi-poikien Eetun ja Pasin ravintolaan syömään korvapuusteja).







Jos nyt yrittää oikein ajatella positiivisesti, niin on tässä ehkä jotain pientä edistystä havaittavissa. Oon pannutellut viime aikoina aika huolella vedessä. Ja sehän tarkoittaa ainakin sitä että yrittää. Ehkä ne temput tulee sieltä vielä joskus... Se olis meinaan kaikkein huolestuttavinta että ei edes yritä mitään uutta vaan toistaa vaan samoja vanhoja juttuja.


Roxy pro on myös meneillään ja sekin on mulle suuri inspiration lähde. Carissa Moore on aivan uskomaton! World Champion 2014. Ja onhan ne kaikki tourilla olevat aivan sairaan hyviä.

9.3.2014

Lemmenlomalla kuumilla lähteillä :D

Pina Coladat & kuumat lähteet - täydellinen sairasloma.
  
Tällä kertaa ei ollakaan viidakossa, vaan tulivuorella ja kuumilla lähteillä. Vähän erilaista lomailua vaihteeksi. :)

Oon surffannut sen verran ahkerasti viime aikoina, että selkä on taas ihan jumissa. Luis, eli poikaystäväni nyrjäytti nilkkansa skeitatessa ja joutui 2 viikon sairaslomalle. Molemmat siis enemmän tai vähemmän vammaisia. Guionesilla ei oikein ollut aaltojakaan, joten päätettiin tehdä pikavisiitti rannalta Arenalille ja La Fortunaan, jotka sijaitsevat Costa Rican keskiosassa ja sieltä löytyy myös kuumia lähteitä.

Tää retki olikin melkoista luksusta meidän normaaliin elämään verrattuna. Yleensä jos mennään jonnekin, niin mennään vaan mopolla tai mönkijällä ja reput selässä. Mut nyt lomailtiin "ihan kun aikuiset" eli mentiin (vuokra-)autolla ja asuttiin hotellissa.

Iloinen kuski.
Maisemia.
Taukopaikkaposeeraus.
Nayttaa melkein Suomi-maisemilta. Ei hullumpaa.
Lisaa maisemia.
Ja viela lisaa...
Arenal tulivuori. Oltiin onnekkaita ja nähtiin
tulivuori kirkkaassa auringonpaisteessa.
Huippu on uein pilvien peitossa.

Aikuiset lomamatkailee autolla. Ei mitään
reppureissausta...
Luis ja lounasstoppi.
Lounaat eli casado ja enchillada.

Oon käynyt Arenalilla kerran aikaisemmin joskus 4-5v. sitten. Ajomatkalla sinne kierretään järvi, ja maisemat on tosi hienot. Jos matkustaa Arenalille, kannattaa ehdottomasti ajaa päivällä että pääsee nauttimaan maisemista. Todella kaunista ja vihreää kuivan ja ruskean Guionesin jälkeen.

Matkan tarkoituksena oli siis uiskennella kuumissa lähteissä, ottaa iisisti ja parannella vammoja. Olin valinnut meillä hotellin, joka ei ollutkaan pelkkä hotelli, vaan farmi jonka tiluksilta löytyi eläimiä, sademetsää ja vaikka mitä kasvihuoneita. Mikä oli siis ihan hauska yllätys, mutta Luisin jalkavamman takia ei päästy juurikaan näkemään näitä hienouksia. Tyydyttiin liikkumaan meidän huoneen ja ravintolan väliä, sekä kiipeämään torniin, josta näki maisemia.

Torni hotellin tiluksilla.
En muistanut ottaa hotellista kuvia, mutta tässä
näkyy sentään parkkipaikka :)
Riippumatossa tornissa.
Relax time.
Kaakao. Ois niin hienoa saada oma kaakaopuu
takapihalle, mutta Guinonesila on liian kuivaa.

La Fortuna kylässä oli rodeo kyseisenä viikonloppuna, ja mentiin heti torstai-iltana tsekkaamaan meininki. Selvisi kuitenkin että varsinainen rodeo olisi vasta lauantaina, joka oli meidän kotiinlähtöpäivä. Rodeopaikalla oli kuitenkin pienet markkinat ja syötiin siellä illallista. Siellä oli myös karuselleja yms. lapsille. Ja yksi hurjempikin härveli, johon Luis yritti suostutella mua. Kyseinen hökötys näytti kuitenkin siltä että se lahoaa hetkenä minä hyvänsä, joten jäi kokeilematta.

Vasemman reunan värikäs härveli on se, minkä
kyytiin en uskaltanut. Pommpulinnakin oli,
mutta se oli niin pieni että en mahtunut sisään...
Smurffikarusellikin löytyi :)

Kuumat lähteet oli meidän matkan päätarkoitus ja kohokohta. Arenalin aluueella on useita hotelleja/kylpylöitä joissa on kuumia lähteitä. Käytiin Los Lagos nimisessä paikassa, joka oli tosi kiva.  Mentiin päivällä, jolloin siellä ei ollut juuri ketään. Iltaisin on on enemmän ihmisiä. Päivallä useimmat turistit kay nähtavyyksissä joissa voi käydä vaan valoisan aikaan. Uiskennella voi pimeällakin. :)  Pulikoitiin altaissa ja laskettiin vesiliukumäissä. Ja hypittiin voltteja veteen. Ja juotiin pina coladoita :P Mun suosikki oli kotoiselta tuntuva kylmäallas. Joka ei edes ollut erityisen kylmä, vaan ehkä hitusen kylmempi kuin Suomessa uimahallin vesi. Luis ei tainnut uskaltaa tulla ollenkaan kyseiseen altaaseen. Kaikkein kuumimmat altaat oli ahdistavia ja tuntui että niissä ei saa henkeä. Ne oli tietenkin Luisin suosikkeja. :) Yksi vesiliukumäistä loppui kuumaan altaaseen, ja siinä tuntui että saa sydärin. Haha.


Los Lagos uima-altaat ja kuumat lähteet.
Los Lagos.
Ihmetellään tulivuorta.
Tässä vesiliukumäessa oli kuumaa vettä!
Luis liukumäessä.
Tääkin allas oli niin kuuma että hyvä että
pystyy hengittämään...
Varjossa sienen alla.
Vesiliuku :P Hyvä ilme...

Oltiin lähdössä pois Los Lagosista kun bongattiin alhaalla kuvassa näkyvä poljettava kulkupeli pienessä tekojärvessä. No sitähän oli pakko mennä kokeilemaan. Hypättiin kyytiin ja koitettiin polkea. No se vempele olikin rikki eikä totellut mitään ohjausta ja alettiin jo lipua keskemmälle järveä. Ja oltiin tässä vaiheessa jo täysissä pukeissa ja kamerat ja kännykät ym. kamat taskuissa. Ketään ei tietenkään näkynyt missään, ja oltiin jo ihan että hitsi, et mites tästä päästään pois. Mut ajelehdittiin onneksi takaisin rantaan ja päästiin kastumatta pois kyydistä. :)