9.1.2014

Kulttuurieroja Suomen ja Costa Rican välillä

Elämä Costa Ricassa on melkoisen erilaista kuin Suomessa. Se tuli taas todettua kun kävin uutena vuotena pikavisiitillä Suomessa. Oli niin ihanan siistiä ja ruoka oli todella hyvää! Kiitos vaan äidin keitosten! Toisaalta kaikki on taas yllättävän samanlaista, riippumatta siitä missä asuu. Jos elämässä ongelmia, kuten vaikka masennusta tai kaikki v*****aa, niin ne ei katoa paratiisisaarelle muuttamalle. Samoja ihmisiä me ollaan sielläkin. Mulla itselläni on tapana stressata työasioista joskus liikaakin, ja huomaan että sama hiipii esiin Costassakin. Costa Ricassa on kyllä helpompi yrittää suhtautua työhön kevyemmin. Vasemmalla kädellä hutaistaan hommat vähän sinnepäin ja sitten vapaalle. Eikä vapaalla todellakaan mietitä työasioita. Mutta nyt niihin kulttuurieroihin Suomen ja Costa Rican välillä. Tässä mun kootut kokemukset:

Costa Ricassa voi mennä töihin
mainostoimistoon (samassa tilassa
on myös kiinteistövälitys) kuvan
asussa. Suomessa vois herättää vähän
hämmennystä. :D

Tico time
Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin tico time. Costa Ricassa kaikki on aina myöhässä. Eikä edes ole mitään tarkkoja aikoja. Oikeastaan Costassa ei voi edes sanoa että joku on myöhässä, klo 1pm vaan tarkoittaa kaikkea väliltä 2-5pm. Tähän kyllä tottuu äkkiä, eikä edes odota mitään tapahtuvan silloin kun on sovittu. Turistibisneksessä työskentelevät ovat kyllä oppineet, että töissä pitää olla ajoissa (ja esim surffitunnit alkaa tasan silloin kuin pitää). Tosin työn ulkopuolella nämäkin henkilöt ovat yhtä toivottomia kuin muutkin ticot. Eihän nyt Suomessakaan kukaan mene juhliin sillä kellonlyömällä kuin kutsukortissa lukee, mutta keskimäärin asiat toteutuu silloin kuin on sovittu.

Bussimatkailu, aikataulut, tiedon luotettavuus
Sitten tiedon hankkiminen ja löytyminen. Ja luotettavuus. Tämä liittyy erityisesti bussiaikatauluihin. San Josesta pääsee yleensä suhteellisen kivuttomasti minne tahansa Costa Ricassa. Mutta jos haluaa liikkua eri paikkojen välillä menemättä pääkaupunkiin, homma on aikamoista seikkailua. Esimerkkinä Paon ja mun Jaco/Hermosareissu. Eikä kyse ollut siitä että ei otettu jostain selvää etukäteen tai mä en osaa tarpeeksi espanjaa ja ymmärrä jotain. Vaan siitä, että kukaan ei oikesti tiedä mistä ja millon joku bussi lähtee. Bussiyhtiöillä saattaa olla puhelinautomaatti, josta kerrotaan vääriä aikatauluja. Homma menee siis niin, että mennään vaan jonnekin tienmutkaan kytistämään kyytiä ja parhaassa tapauksessa bussi tulee joskus. Mitään tarkkoja aikatauluja ei ole, joten paras olla paikalla hyvissä ajoin. Julkisilla liikkuminen onkin täällä yleensä koko päivän projekti, riippumatta siitä miten lyhyt matka on kyseessä.

Ihmiset
Costa Ricasta aina sanotaan, että ihmiset on niin ihanan ystävällisiä. Mutta onhan suomalaisetkin ystävällisiä! Suomessa ei ehkä niin morjanstella tuntemattomille, mutta kyllä mun mielestäni suomalaiset on yhtä ystävällisiä kuin costa ricalaiset. Costaricalaiset on kuitenkin huomattavasti pidättyväisempiä kun supersosiaaliset amerikkalaiset, joita Nosarassa on tosi paljon. Olen kuullut useamman amerikkalaisen sanovan että ticot on ujoja, ja niihin on vaikea tutustua. Se kuulostaa taas mun korvaan aika oudolta…



Juoruilu
Yksi asia mistä voi antaa pisteet Suomelle on juoruilun määrä. Costassa ja ainakin Nosarassa kaikki tuntuu tietävän kaikkien asiat ja kaikista puhutaan selän takana ja edessä niin hyvässä kuin pahassakin. En tiedä johtuuko kulttuurista, vai siitä että Nosara on niin pikkukylä ja kaikki tuntee toisensa. Vai siitä, että ihmisiällä on liikaa vapaa-aikaa paskan jauhamiseen. Suomessa en muista vastaavaan juoruiluun törmänneeni sitten yläasteen. Ei meinaan todellakaan ole tapana mun kaveripiirissäni Suomessa.

Miesten käyttäytyminen baarissa :)
Suomessahan on ihan normaalia että baarissa (känniset) miehet riehuu/örisee/painii/yms. keskenään. Costa Ricassa on tasan yksi syy minkä takia mihet menee baariin ja se on naiset. Ja niitä naisiahan sitten liehitellään koko ajan. Adrian oli Suomessa käymässä viime vuonna ja käytiin myös baarissa. Oli siinä Costa Rican miehellä ihmettelemistä kun tanssilattia oli suunnilleen täynnä miehiä jotka vaan öykkäröi ja "tanssi" yksin tai keskenään eikä mitenkään noteerannut että baarissa on myös vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Päihteet
Tästä päästäänkin sulavasti seuraavaan aiheeseen. Costa Ricassa juodaan kaljaa ja cacique shotit kun lähdetään viihteelle, mutta kukaan ei ole änkyräkännissä. Suurin osa ei ole edes kännissä. Pilven poltto sen sijaan on ihan jokapäiväistä toimintaa. Tunnen ainoastaan 3 costaricalaista, ketkä ei polta. Tänne ajautuu selkeästi myös sellaiset ekspatit, ketkä tykkää poltella (tai vetää jotain muuta kamaa). Normitupakkaa täällä ei polta juuri kukaan. Voiko täällä sitten olla polttamatta tai käyttämättä muita päihteitä? Helposti.



Bikinit
Hahaa, mun lemppariaihe. Mutta en vaan kertakaikkiaan tajua miten kaikki Suomessa myytävät bikinialaosat voi olla niin mummoja. Hyvätkin pyllyt näyttää niissä kamalilta. Tai jos ei näytä kamalalta niin ainakin näyttäisi paljon paremmlata jos niistä poksyistä saksittaisiin puolet kankaasta pois. Vähintään puolet. Kukaan Costa Ricalainen nainen ei ikipäivänä laittaisi päälleen suomalaisia mummobiksuja.

Muoti, pukeutuminen (naisten)
Suomessa naisilla on paljon enemmän erilaisia tyylejä kuten sporttinen, naisellinen, klassinen, business, rokki tai ihan mitä vaan. Kaikki ei ole samasta muotista veistettyjä ja kaikki voi silti näyttää hyvältä. Suomessa ollaan paljon suvaitsevampia erilaisten tyylien suhteen. Samoin hiustyylejä on erilaisia. Costassa naisilla on tasan yksi ja sama tyyli: naisellinen ja seksikäs: Pitkä tukka, vartalonmyötäisiä vaatteita ja tietenkin aina minisortsit tai minihame. Mun lötköt “boyfreind” farkut on aiheuttaneet uskomattoman paljon hämmennystä ja paikallisilla miehillä menee totaalisesti pasmat sekaisin että mitä ihmettä totta naisella on oikein päällä. Meikkaamista ei Costassa juuri harrasteta, sillä naamalla mennään mikä sattuu olemaan. En tiedä onko esim. San Josessa eri meininki mutta Nosarassa ei varmaan edes myydä meikkejä.

Silikonit
Costa Ricassa K A I K K I naiset haluaa silikonit. Siis haluaa, niillä ei (vielä) ole. Niinkuin esim. Venezuelassa tai Brasiliassa, joissa kaikilla oikeasti on. Onhan silikoneja nyt Suomessakin mutta uskon että enemmistö ei kuitenkaan haaveile kumitisseistä. Saatan toki olla väärässäkin... Täällä Costassa mun otanta perustuu omaan kaveripiiriin, eli noin 22-34v tyttöihin. Ja perusteluna on, että kun ne näyttää niin täydellisiltä ja kaikki vaatteet istuu niin täydellisesti. Ja onhan se nyt totta, mutta nääkin kaikki tytöt kenen tiedän haaveilevan silikoneista on aivan sairaan hyväkroppaisia narubikineissään. Meinasin alkaa itkeä kun kaverini kertoi ottavansa silikonit. Tämä tyttö on tosi kova surffimimmi ja mä koitan aina kannustaa sitä osallistumaan Costa Rican national surf tourille. Mutta hän haluaakin mieluumin silarit ja osallistua reef tyttö kisaaan. Ja jos voittaa, niin niin sitten pääsee pyllistelemään reef biksuissa kaikkiin tourin osakilpailuihin.

Ehkäisy ja teiniraskaudet
Costassa on ihan normisettiä että luokalla on kolme 15 vuotiasta tyttöä raskaana samalle pojalle. Ja yksi tytöistä on koulun rehtorin tytär. Voe morjens, siis mä en vaan tajua tätä... Tämä siis koko Costa Ricassa ja täällä maaseudulla on vielä astetta villimpää. Miten ne tytötkään ei tajua pitää itsestään parempaa huolta vaan pilaa elämänsä tolleen. Please, älkää nyt huudelko että mikä lastenvihaaja sä olet kun sanot että vauva pilaa elämän. Teidän kyllä onnellisia perheitä tai pelkkiä äitejä ketkä ovat saaneet vauvan hyvin nuorena. Mutta täällä se vauvan saaminen tarkoittaa 99%:sti sitä että koulu jää kesken ja loppuelämä ollaan kotona lasten kanssa. Koska sieltä ei enää pääse mihinkään koska ei ole koulutusta eikä välttämättä rahaakaan. Ja isät huitelee ties missä. Täällä on myös valitettavan yleistä että miehillä tuppaa olemaan lapsia muidenkin kun oman vaimon kanssa. Ja näistä kyllä tietää koko kylä, mutta niistä ei vaan puhuta.

Stressittömyys, elämä on tässä ja nyt
Costa Ricassa elämä on todellakin tässä ja nyt. Täällä ei märehditä menneitä eikä myöskään jännitetä tulevia. Kaikki tuntuu aina olevan iloisia ja hyvällä tuulella. Työasioista ei stressaa kuin gringot (eli Amerikkalaiset) ja minä. Suunnitelmallisuus ei kuulu ticojen erityisominaisuuksiin. Jos vuokralla asuva tico lähtee esim. matkustamaan 2 kuukaudeksi, hän antaa pois vuokrakämppänsä (kuka nyt vuokraa maksaa jos ei ole kotona). Ja sitten reissataan iloisesti. Uutta asuntoa aletaan miettiä siinä vaiheessa, kun ollaan jo takaisin kotona. Kenellekään ei tule mieleenkään että asumiskuvioit voisi järjestää jo etukäteen. Muutenkin asioiden hoitaminen täällä tapahtuu viime tipassa. Mutta niin kai se tapahtuu usein Suomessakin.

Kun olin itse vielä Suomessa multa kyseltiin usein kuinka kauan aion olla Costa Ricassa, mitä aion tehdä siellä, millon aion tulla pois, onko minulla tyopaikka Suomessa johon palata yms. Vastaus kaikkiin: en todellanaan tiedä ja ei ole työpaikkaa johon palata. Ärsytti tuollaiset kysymykset, mähän olin vasta lähdössä ja olisi pitänyt olla jo suunnitelmat mitä teen Costa Rican jälkeen. Eikä voi vaan mennä ja katsoa mitä tapahtuu. En mä ole suunnitellut elämääni tämän pidemmälle. 

Mulla on uusi duuni! Arvaatteko vaate-
tuksesta mikä työ mahtaa olla kyseessä?
Vinkkinä voin sanoa, että siinä kastuu. Ja
tämä ei siis ole se mun stressaava työ! 

Naimisiinmeno
Naimisiinmeno ei ole kovassa huudossa Costa Ricassa. Jengi lisääntyy kun puput niityllä, mutta kukaan ei mene naimisiin. Suomessa, ainakin mun kaveripiirissäni, naimisiinmeno on on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, jos ollaan about kolmekymppisiä ja pitempiaikaisessa suhteessa.

Jos naimisiin kuitenkin mennään ja/tai hankitaan lapsia, niin Costa Ricassa se tapahtuu paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Costa Ricalainen kaverini, joka on suunnilleen mun ikäinen, saa kuulla lähes päivittäin kuinka hän on jo ihan liian vanha löytämään miestä tai hankkimaan lapsia. Mulle ei kukaan huutele mitään (vielä?). Ehkä se vaan johtuu siitä että näytän 10v nuoremmalta...

Asuminen, talot, siisteys
Costa Ricassa asutaan pienemmissä taloissa kuin Suomessa. Tosi paljon asutaan myös kimppakämpissä. Ja jos vanhemmat sattuu asumaan samalla paikkakunnalla, niin mikäs kiire sitä on muuttaa pois vanhempien luota. 26v kaverini ja tyttöystävänsä muuttivat juuri pojan vanhempien luo kun palasivat matkustelemasta eikä heillä ole omaa kämppää (eikä rahaa). En tiedä olisiko tämä niin tavallista Suomessa.

Suomessa kaikki on uskomattoman siistiä Costa Ricaan verrattuna. Voi että oli ihanaa tulla Suomeen käymään ja mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Varpaatkaan ei ole heti mullassa kun astuu ulos suihkukopista. :) Kyllä Costa Ricassakin siivotaan ja ollaan siistejä, mutta pölyä ja hämähäkinseittejä ei vaan voi välttää. Ja muita ötököitä joita tulee sisään. Siivoaminenkin tapahtuu eri tavalla. Adrian oli suomenvierailulla avian fiiliksissä pölynimurista. Niitä ei juuri Costassa näe. Täällä vaan luudalla huitaistaan hiekat ja pölyt ovesta pihalle.

Yksi asia mitä on Suomesta ikävä, on suomalainen (tai eurooppalainen) pesukone. :) Suomessa sitä otti ihan itsestäänselvyytenä että white is white, mutta enää ei todellakaan ole niin. Täällä pesuohjelma kestää max 30 min ja jos haluaa päästä tahroista eroon ne pitää käsitellä tarhanpoistoaineella etukäteen. (Tällä hetkellä mulle kyllä kelpaisi ihan mikä tahansa pesukone, mullahan ei ole pyykinpesumahdollisuutta tässä kämpässä)

Tää kaveri asuu mun katolla.

Tavaramäärä
Suomessa kaikilla on kamalasti tavaraa, esimerkiksi vaikka keittötarvikkeita. Kolmen hengen perheeltä tai jopa yksinasujalta löytyy helposti 12 hengen setti sekä arki- että pyhäastioita. Ja tottakai löytyy erilaiset lasit seitsemälle eri juomatyypille. Costassa kellään ei ole vastaavia arsenaaleja, vaikka olisikin rahaa, omaisuutta ja hevosia. Suomessa saatetaan myös nolostella, jos on esim. vieraita ja kaikille ei ole samanlaisia kattauksia. Täällä kukaan ei edes mieti moista. Kunhan kaikilla on joku kuppi syödä ja juoda niin kaikki hyvin.

Illalliset ystävien kanssa
Suomessa normaali kaava illalliskekkereille taitaa olla, että emäntä valmistelee ruuat sekä siivoaa sotkut. Costa Ricassa on ihan normaalia, että enemmän ihmisiä osallistuu ruuan laittoon sekä siivoukseen. Kaikki eivät ehkä kokkaa, mutta pari henkilöä tuo ruokatarvikkeet, joku kokkaa (muut voivat auttaa) ja joku tiskaa. Illallisen pääteeksi keittiö on aina siivottu, mutta ei suinkaan anoastaan emännän toimesta. Suomessa olisi ehkä pieni kynnys laittaa vieraat tiskaamaan.

Mustasukkaisuus
Costa Ricalaiset (miehet) on järkyttävän mustasukkaisia. Naisista en tiedä. Costa Ricalaisen poikaystäväni sai hepulit jopa siitä että pomoni nyt sattuu olemaan mies ja meillä on kahdenkeskeisiä palavereja. Voi hyvää päivää... Tähän ei varmaan tarvitse enää lisätä muuta. 



Oletteko törmänneet samoihn ilmiöihn Costa Ricassa tai muissa latinomaissa matkustaessa? Ja oletteko samaa mieltä? Jäikö jotain oleellista pois?

5 kommenttia:

  1. Toi bikineissä töihin meno meni vähän yli ymmärryksen :D Ymmärtäisin jonkun topin ja shortsit, mutta bikinit. Sehän on sama kuin alusvaatteet! Vai oonko mä vaan perus äärimmäisen estynyt suomalainen? ;)
    Juoruamisesta tuli mieleen, että kyllä Suomessa etenkin pienemmissä paikoissa on juoruamista paljon ja kaikki tietävät toistensa asiat. Itse olen isohkosta kaupungista kotoisin ja tulevaisuudessa tulen muuttamaan todella pieneen maalaispitäjään, jossa olen jo jonkinverran viettänyt aikaa ennen kunnollista muuttoa. Ihan todenteolla ärsytti, miten joskus jälkeenpäin kuulin, että minusta puhuttiin siellä, vaikka olin oleskellut siellä vasta pari viikkoa. Ahdisti ajatus, että kaikki "tietävät" kuka minä olen, mutta minä tunnen vain muutaman ihmisen nimeltä ja naamalta. Ja ei sillä, että haluaisinkaan tuntea (tai edes juorujen perusteella "tuntea") niitä kaikkia ihmisiä. Isoissa kaupungeissa kun on normaalia, ettei ole koskaan edes nähnyt naapuriaan. Saati sitten kaikkia samassa kerrostalossa asuvia.

    Tässä oli paljon muitakin mielenkiintoisia juttuja, monet sellaisia, joita olisi voinut olettaakin olevan sielläpäin maailmaa. Paitsi bikinit töissä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehe, kiitos kommentista. :) Selvennyksenä vielä bikinihommaan, että teen töitä pääasiassa kotona ja käyn aina tapaamassa pomoani sen toimistolla. Ja tää toimisto sijaitsee sopivasti matkan varrella, kun kävelen kotoa surffaamaan. Joten voin aina käteväsi käydä moikkaamassa pomoa ja sopiva päivän jutuista samalla kun menen/tulen surffaamasta. Ja sillon oon luonnollisesti pukeutunut bikineihin ja surffilautaan. En siis memee 8 tunniksi sinne toimistoon istuskelemaan bikineissä :) Se ois tälläkin jo vähän outoa.

      Juu, taitaa tuo juoruilu olla jokaisen pikkukylän ongelma. Ei vaan pidä välittää ja loppujen lopuksi kaikki kyllä tietää että puoletkaan juoruista ei yleensä ole totta. Pienissä paikkakunnissa on kuitenkin ne omat hyvät puolensa! Tsemppiä maalle muuttoon!

      Poista
    2. Aa, no nyt ymmärrän ton bikinijutun! Aattelinkin ensin, että siellä ollaan juuri koko työpäivä jossain toimistossa bikineissä :D

      Ja kiitos paljon :)

      Poista
  2. Se ainakin eroaa näköjään suuresti, että lattarit on yleensä tosi uskonnollisia (katolisia). Tämän takia ihmiset menee aikaisin naimisiin ja esiaviollinen seksi on paheksuttua (vaikka kyllä sitäkin tehdään). Mutta ei ole esim. ok olla samassa huoneessa edes vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaan aina olohuoneessa ja niin, että on muitakin kotona. Eikä tosiaan vietetä öitä poikaystävän luona...

    Venezuelassa silikonien hankkiminen on tosiaan kun kampaajalla kävisi, se on melko halpaa ja todella yleistä, niin kuin myös muutkin kauneusleikkaukset... Ja se vielä, että köyhissä maissa tehdään paljon leikkauksia, jotta päästäisiin hyviin naimisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täälläkin ollaan uskonnollisia siinä mielessä että Jumalaa kiitellään kyllä aina hyvistä aalloista, kivoista päivistä, kauniista auringonlaskuista ja ylipäätään ihan kaikesta mistä nyt voi olla kiitollinen. Mutta esiavollista seksiä ei paheksuta sen enempää tai vähempää kuin vaikka suomessakaan. Eli niin uskonnollisia ei sentään olla. Naimisiinhan täällä ei mennä erityisen nuorena. Eikä esim teinitytön raskaaksi tuleminen aiheuta mitään paineita että pitäisi mennä naimisiin (jos nyt sattuu olemaan edelleen yhdessä isäehdokkaan kanssa). Eikä se ole mitenkään häpeällistä. Samoin on myös ihan normaalia että teinit (15-20v) on yötä tai asuu kimpassa tyttö/poikakavereiden kanssa.
      Mun uusi poikaystävä asuu edelleen äidin, pikkuveljen ja isäpuolen kanssa, ja mäkin itseasissa asuin niiden luona jonkin aikaa, kun olin taas vaihteeksi vailla kämppää jokin aikaa sitten. :) Ja oltiin siinä vaiheessa tunnettu ehkä 2 viikoa :)

      Joo, toi on kyllä surullista että silikonit ym kauneusleikkaukset on niin yleisiä ja halpojakin. Naisten asema (tai ei ehkä naisten asema, kyllä koulutusta/työpaikkoja yms on todellakin tarjolla yhtä lailla naisille, mutta kulttuuri etenkin täällä maaseudulla on se mikä jarruttaa…) on kyllä erilainen ja kyllä se hyviin naimisiin pääseminen on tärkeetä. Vaikka taisinkin sanoa, että täällä naimisiin meno ei edes ole kovin yleistä, mutta kyllä naiset haluaa naimisiin rikkaan amerikkalaisen miehen kanssa.

      Poista