31.7.2013

Surffarin parhaat kaverit: Aurinkorasva, after sun & vauvan pyllyrasva

Surffaus ja asuminen tropiikissa on rankkaa suomalaiselle hipiälle, joka on luonnostaan valkoinen eikä ole tottunut aurinkoon. Aurinko kärventää ja monen tunnin päivittäinen meressä lilluminen kuivattaa ihoa. Täällä saakin olla koko ajan sivelemässä jos jonkinlaista voidetta ihoon ja välillä tuntuu että rasvaamiseen kuluu monta tuntia päivästä. Meillä on myös kämppä täynnä aurinkorasva, aftersun ja kosteusvoidepurkkeja, tosin kaikki on koko ajan lopussa, ja lisää saa ostaa joka viikko. (Ja ei hyvää päivää että täällä on kallista, ostin eilen ihan tavallisen Nivea kosteusvoiteen joka maksoi 10 dollaria!!!)
 
Surffarin ja auringon palvojan parhaat kaverit: aurinko-
rasva, aftersun x 2, kosteusvoide, vauvan pyllyrasva
ja Hydrocortison.

Aurinkorasva on tietenkin se tärkein juttu. Itse käytän aina suojakerrointa 50. Aurinkorasvat kestää aika hyvin vedessäkin, mutta hyvä lisä naamaan on meikkivoidepurkin näköinen face stick. Mikään ei ole ärsyttävämpää surffatessa kuin aurinkorasva silmässä, eli ennen surffia kannattaa rasvata naama hyvissä ajoin, että rasva ehtii imeytyä. Paras aurinkosuoja on tietenkin varjo, ja surffia lukuun ottamatta koitankin lähinnä vältellä aurinkoa. Lippis ja hartiat suojaava t-paita onkin vakiovaruste jos pitää esim. pyöräillä keskipäivän auringossa. 


Face stick suojaa nassua palamiselta. Beige väri on myös
kätevä jos haluaa piilottaa punottavan ihon :)

Surffia ja aurinkorasvaa seuraa after sun. Itse käytän after sunia ja kosteusvoidetta aika sekaisin, mikä purkki nyt sattuu osumaan käteen. Tärkeintä on että huuhtoo ihon suolavedestä aina auringon ja meressä olon jälkeen ja laittaa jotain rasvaa. Jos olen päivällä kotona edes muutaman tunnin aamusurffin jälkeen, niin laitan kostausvoiteen/after sunin tässäkin välissä ja illalla vielä uudestaan. Ja itse asiassa mulla on usein joku rasvapurkki myös laukussa mukana, jos hengaan koko päivän surffikoululla.

Kolmas elintärke tuote surffarille on vauvan pyllyrasva (vai mikä vaippaihottuma-rasva onkaan…), joka auttaa surffilaudasta tulleisiin hankaumiin. Hankaumia tulee helposti kun alkaa surffata tauon jälkeen tai jos yhtäkkiä alkaa surffata tavallista enemmän. Hankaumia tulee yleensä mahaan, mutta myös reisiin, polviin tai takapuoleen. Mulla on kamalat traumat viime vuodelta, kun tandemsurffattiin yhdessä Adrianin kanssa jättikokoisella soft top laudalla, josta tuli molemmille aivan järkyttävät hankaumat suunnilleen kaikkiin ruumiinosiin mitkä oli kosketuksissa siihen lautaan. Harmi kun en vielä silloin tiennyt pelastavasta vauvarasvasta. Vauvarasva toimii hätätapauksessa myös aurinkorasvana!

Inhottava lisäkiusa iholle täällä tropiikissa on pistävät ja purevat hyttyset ja muurahaiset. Tärkeä lisäosa aurinkorasva, after sun ja vauvanpyllyrasva komboon onkin Hydrocortison, jolla lievittää puremien kutitusta. 

Auringonottopuuhissa? Ei sentään, vaan ottamassa valo-
kuvia rannalla.
Sunset surf, parasta! Myös senkin takia että välttyy
aurinkorasvan levitykseltä :)

29.7.2013

Surffia ja chillailua

Palauduin Pavonesilta kotiin viime sunnuntaina. Reissu lyheni muutaman päivän, koska sain (yllätys yllätys) isovarpaisiin haavat Pavonesin kivikosta. Riuttakengät onkin ehdottoman suositeltavat siellä low tiden aikaan. Pavones on kyllä aivan uskomaton paikka ja haluan ehdottomasti mennä sinne uudestaan!

Pavones on juurikin sellainen aalto, mitä oon aikaisemmin nähnyt vain surfleffoissa, joissa Josh Kerr surffaa ihan loputtomiin kestävää tuubia. Ja nyt niitä sai ihmetellä ihan aitiopaikalla. Ja ihmettelen edelleen minkälaisia taikoja oikein tarvitaan, että pystyy droppaamaan niin nopealle aallolle. Kattelet siinä line upissa kun aalto on jossain sadan metrin päässä tulossa ja sekunnin päästä se onkin mennyt jo sata metriä ohi... High tide oli Pavonesilla hitaampi ja helpompi. Toisin sanoen ainut mitä mä pystyin surffaamaan. Mutta voi morjens mikä ruuhka vedessä ja aivan hulluna toisten eteen droppailua. Joka aaltoon meloo ihan vierekkäin ainakin 6 tyyppiä joista vähintään puolet droppaa aallolle. Ja surffareita oli kyllä joka lähtöön sekä longboardeilla, shorteilla, boogie boardilla ja KANOOTILLA! Kypärä ja pelastusliivit tuli myös bongattua line upista. 

Pavones 
Pavones
Pavones

Pavonesin jälkeen olen yrittänyt parannella varpaita makaamalla kotona riippukeinussa ja surffaamalla Samarassa ja Guionesilla. Ja varpaat alkaakin osoittaa paranemisen merkkejä. Viimeiset noin neljä päivää on ollut huippukiva keli Guionesilla! Pieniä ja sopivia smootteja aaltoja, ja mikä tärkeintä, ei enää niin pahoja currentteja. Tänään iltapäivällä oli tämän vuoden parhaat Guiones surffit! Nousuvesi sai aaltoihin vähän poweria ja väliin overhead settejäkin. Kuitenkin sellasia letkeitä ja rullaavia aaltoja, joissa on hyvä harjoitella käännöksiä. Me like!!! Surffaamisen lisäksi ollaan katseltu surffia netistä eli US Openia ja mä olen myös opetellut kokkaamaan Costa Rican kansallisruokaa, eli gallo pintoa.

Guiones sunset surf
Guiones midday surf
Luksusdinneri eli gallo pinto, fetasalaatti &
kinkkumunakas. 
Keskipäivä- ja ilta-aktiviteetti

18.7.2013

Vihdoista viimein: Pavones

Blogi on ollut vähän kuolleena viime aikoina, pahoittelut siitä. Surffaaminen 2 kertaa päivässä vaan meinaa viedä kaikki mehut, joten tämä toinen harrastus eli blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mut täällä ollaan taas. Ja tässä pientä matkakertomusta Pavonesilta: 

Pavones on Costa Rican pisin aalto ja maailman toisiksi pisin lefti. Ja mä olen haaveillut sen surffaamisesta jo vuosikaudet. Tai ainakin pari vuotta. Ja nyt sitä sitten vihdoin ja viimein ollaan täällä! Mahtavaa!

Pavones sijaitsee ihan Costan eteläosassa lähellä Panaman rajaa. Matka Nosarasta tänne oli super pitkä ja tuskainen. Eka bussilla reilut 6h San Joseeheen, yö hostellissa (se olikin mielenkiintoinen yö, koska hostellia, jonne mun piti mennä ei ikinä löytynyt ja seikkailtiin Mexicolaisen Paolan kanssa jossain hämärillä kujilla. Päästiin kyllä toiseen hostelliin, joka oli parempi ja halvempi, joten kaikki hyvin). Seuraavana aamuna 6:30 – 13:00 San Josesta Golfitoon, jossa 2,5 h odottlua. Ja vielä pomppuinen 2,5 bussimatka itse kohteeseen jossa perillä noin klo 18:30. Mutta täällä ollaan nyt ja se on pääasia.

Surffit täällä alkoi niinkin loistavasti, että tänään oli totaalisen flättiä. Kuulin kyllä edellisenä iltana, että oli ollut pientä ja keli on hiipumassa, mutta ajattelin silti, että kyllä siellä jotain surffattavaa täytyy olla ja heräsin innokkaana 6lta ja painelin biitsille. Hetkinen, tääkö nyt on se kuuluisa Pavones kilometrin mittaisine aaltoineen, ööh... Ei näyttänyt ihan samalta kuin kuvissa. Ihmetelin rannalla vähän aikaa, että oonhohan mä ihan oikessa paikassa, koska missään ei näykynyt ketään eikä myöskään näkynyt aaltoa. Sitten ilmestyi muitakin aaltojen katsastajia ja pari tyyppiä meni veteenkin. Kyllä siellä oli jotain aaltoja, mutta tosi pieniä ja lyhyitä. 

Mulla ei valitettavasti ollut koko päivänä kameraa mukana, joten kaikki kuvat on kaapattu internetin syövereistä.

Jotain tälläista odotin aamulla näkeväni:

Kuva täältä

Mutta tältä se näytti:
Kuva täältä

Sitten mestoille ilmestyi paikallinen duudsoni, joka tarjoitui lähtemään mun kanssa läheiselle Punta Banco beach breikille. Pyöräiltiin sinne laudat kainalossa about 25 minsaa. Punta Blanco oli just sitä mitä tarvisinkin 2 päivän bussikökötyksen (ja 3 viikon currentteja vastaan melomisen Guonesilla) jälkeen. Pientä, mutta super clean. Oikein loistavat surffit siihen saakka kun tuuli vaihtui onshoreksi ja aalloista tuli mössöä. Tää paikallisopas oli sopivasti myös hedelmäkauppias (myy tarvittessa muitakin vihreitä tuotteita), ja sillä oli mukana kookoksia, jäisiä mangoja ja papaija. Aivan loistava idea pakastaa hedelmät ja ottaa ne muovipussissa mukaan surffiretkelle. Parissa tunnissa ne sulaa umpijäästä just sopivasti (kun niitä säilyttää kokonaisina varjossa muovipussin ja repun uumenissa), menee vähän mössöksi ja maistuu mehujäältä! 

Punta Banco (kuva)

Käytiin siinä sitten myös parilla pienellä vesiputouksella ja palattiin hakemaan pyöriä ja surffilautoja, jotka oli piilossa palmujen katveessa. Sit paikalle sattui toinen duudsoni hevosella ja se oli sopivasti tän ensimmäisen tyypin kaveri ja pääsin vielä ratsastamaan hepalla rannalle! Jee! Se olikin mun päivän kohokohta, koska olen myös entinen (ja nykyinen) heppatyttö. Vaikka Pinto, eli se hepo halus vaan juosta kauheeta kyytiä kotiin, eikä ois millään suostunu menemään toiseen suuntaan. :) Haha! Aivan loistava päivä!

Kuva täältä. 
Kuva täältä.

Nyt hengaan hostellissa, jonka omistaa aivan loistava italialainen Pablo. Se siirtää mut joka päivä eri huoneeseen (muutin jo tänään ja kuulemma huomenna saan muuttaa uudestaan), koska täällä on aika täyttä. Vaikka mä olen varannut vaan jaetun huoneen, niin oon ainakin tähän saakka saanut olla ihan omassa huoneessa. Mikä on kiva, koska mahtuu ainakin levittelemään tavaransa paremmin. Oikein bueno! Seuraavana ohjelmassa ruuan laittoa.