1.6.2013

Surffityttöjen haastatteluja, osa 1: Jonna

Musta on aina ihanaa kuulla surffijuttuja kaikilta muilta surffitytöiltä, joita ei Suomessa vielä ihan kamalasti ole. Ajatelin, että teistäkin voisi olla kivaa lukea muidenkin surffareiden kokemuksia ja pyysin pienet haastattelut kolmelta muulta suomalaiselta surffitytöltä. Ja onnekseni kaikki tytöt myös suostuivat vastaamaan. Tässä tulee haastattelujen ensimmäinen osa ja tällä kertaa haastateltavana on ihana ja taitava surffi- ja kitemimmi Jonna Varsa. Tutustuttiin Jonnan kanssa reilu vuosi sitten, kun Jonna tuli piipahtamaan Nosarassa Väli-Amerikan reissullaan.

Edit: Muiden surffityttöjen haastattelut löydät täältä: Miina ja Steffi.

Jonnan haastis olkaa hyvä:

1. Miten ja milloin innostuit surffaamisesta? Yläasteella jo taisin keksiä, että lukion jälkeen muutan vuodeksi Australiaan ja opettelen surffaamaan ja sukeltamaan. Australiassa osallistuin ensiksi viikon surfcampille, jonka jälkeen jäin samaiselle leirille muutamaksi kuukaudeksi töihin. Joululahjaksi ostin itelleni ensimmäisen oman laudan, jonka kanssa tein muutaman unohtumattoman road tripin pitkin Australian rannikkoa.

2. Olet ollut surfcampilla töissä. Kerrotko vähän siitä: missä olit, mitä teit ja millaista siellä oli? Australiassa olin surfficampilla jokapaikan apulaisena majoitusta, ylläpitoa ja surffilautaa vastaan. Toissa kesänä olin Fuerteventuralla, Kanarialla 3 kuukautta kesätöissä O’neill Surfschoolissa pienessä Corralejon kylässä. Siellä mm. autoin shopissa, ajoin autoa, korjailin surffilautoja ja opetin alottelijoita. Koko kesä oli ihan huikea ja työpaikka varmaan maailman paras.

Jonna menossa surffaamaan Dominikaanisessa
Tasavallassa.

3. Sattuiko campilla kommelluksia? Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olin ilmoittanut koululle, että mulla on ajokortti, mikä piti tietenkin paikkansa, mutta olin sitä kesää ennen ajanu autolla ehkä parisenkymmentä kertaa ja manuaalivaihteilla ehkä kaksi kertaa. Kun ensimmäistä kertaa lähdin ajamaan asiakkaita lentokentälle koulun autolla, sammutin auton yli 10 kertaa keskelle tietä ennen kun päästiin edes kylän ulkopuolelle. Kun viimein päästiin perille lentokentälle, asiakkaat näytti vähintään kiitollisilta ollessaan vielä elossa. Myöhemmin ajoin asiakkaita rannalle ja keräsin hullun jonon perääni moottoritiellä, jossa köröttelin ylämäkeen viitosvaihteella alle 30 km/h jatkuvasti hiljenevää vauhtia, ja ihmettelin kun auto ei liiku nopeempaa.

4. Oliko surfcampilla työskentelystä hyötyä omaan surffaukseen? Ehdottomasti! Mulla oli ollu pitkä tauko surffauksesta ennen kun lähdin Espanjaan, ja olin alussa usein melkeimpä samalla tasolla surffauksessa kun ne aloittelijat, joita opetin. Mutta olin kyllä äärettömän onnekas, että päädyin juuri tohon pieneen surffikouluun töihin. Meillä oli sen verran pieniä ryhmiä, että vietiin ne yleensä viimestään tokasta päivästä alkaen riuttabreikeille treenaamaan. Spotit oli sellasia, että siellä oli aina selkeä channel, josta pystyi melomaan helposti ulos ja jossa pystyi myös lepäämään. Me ei siis seisty rannalla ja huudeltu sieltä ohjeita, vaan oikeesti mentiin surffaamaan hyviin spotteihin oppilaiden kanssa. Käytännössä mun duuni oli siis surffata 4 tuntia päivässä, kyllä siinä kerkes kesän aikana jotain oppimaan!


5. Mikä on paras vinkkisi turhautuneelle aloittelijalle? Mä oon ite hidas oppimaan ja surffauksen kanssa tie on kyllä ollu erityisen kivinen. Mutta toisaalta, kun johonkin vaan on riittävä palo ja jaksaa treenata, niin kyllä se jossain vaiheessa väkisinkin alkaa sujua. Kannattaa ehdottomasti mennä kurssille tai surffata jonkun kokeneemman kaverin kanssa! Yksinkin oppii, mutta kun joku kokeneempi osaa helposti korjata isoimmat virheet, säästyy hurjasti aikaa ja kirosanoja. Parasta on tietenkin, jos pystyy lähtemään surffaamaan jonnekkin pidemmäksi aikaa. Viikon reissuilla on hankala päästä kunnolla vauhtiin ja musta tuntuu aina vieläkin pitkän tauon jälkeen, että joutuu alottamaan melkeen alusta.


6. Missä kaikkialla olet surffannut? Australiassa, vähän Indoissa, Fuerteventuralla, Dominikaanisessa tasavallassa, Neitsytsaarilla, Costa Ricassa, Nicaraguassa ja El Salvadorissa.


7. Suosikkispotti? Mun rakkaimmat spotit on yhä Fuerteventuralla, siellä meillä oli paljon secret riuttaspotteja, joissa sai olla aina melkeen itekseen. Ja siellä oon myös oppinut ehdottomasti eniten. 


Pura Vida morjenstus Costa Ricassa.

8. Olet reissaanut paljon mm. Väli-Amerikassa. Millaista on reissata vaaleana tyttönä yksin maailmalla? Onko sattunut kommelluksia tai vaaratilanteita? Mun kaikki reissut on kyllä menny ihan älyttömän hyvin, eikä oikeestaan mitään todellisia vaaratilanteita edes ole ollut. Väli-Amerikassa etenkin kaikki mun paikalliset kaverit oli aina sitä mieltä, että mä en voi reissata yksin ja että päädyn paloteltuna jonnekkin katuojaan. Mutta kun pitää järjen päässä, niin sillä pääsee jo pitkälle. Pahoja asioita toki sattuu kaikkialla maailmassa, eikä niitä voi ikinä täysin ennaltaehkäistä. Huutelua ja vislailua täytyy myös sietää, mutta siihenkin turtuu ja lähinnä se on kuitenkin ihan harmitonta.

9. Mistä haalit rahat matkailuun? Olisiko jotain vinkkejä kuinka matkustaa (ja surffata!) mahdollisimman halvalla? Opiskelijana oon tehny ainoastaan budjettimatkoja, lähinnä oon reissanu säästöillä ja nostanu pahoissa paikoissa vähäsen opintolainaakin. Vähälläkin rahalla pystyy matkustamaan ilman että täytyy kokoajan laskea jokaista penniä tai luopua kaikesta kivasta. Hostelleissa voi majottua halvalla, katukeittiöistä tai ite tekemällä saa ihanaa ja edullista ruokaa ja julkinen liikenne kuljettaa. Matkustin Väli-Amerikassa surffilaudan + kitekamojen kanssa paikallisissa busseissa ja hyvin meni! Välillä kamat matkusti bussin käytävällä ja välillä katolla. Nicaraguasta matkasin El Salvadoriin pienen kalastusveneen kyydissä ja sielläkin surffilauta kulki kätevästi päivän kalasaaliin joukossa.


10. Mikä lentoyhtiöt ovat myönteisimpiä ja halvimpia surffilautojen kuljettajia? Vihaan lentämistä surffilaudan kanssa, ja musta tuntuu, että joudun joka kerta tappelemaan lähtöselvityksessä laudan kuljetuksesta, maksuista yms. Kannattaa aina selvittää etukäteen mitä maksaa ja tulostaa lentoyhtiön sivuilta nämä tiedot myös! Monta kertaa lähtöselvitystä hoitavilla ei oo hajuakaan paljon erikoismatkatavaran kuljetus maksaa ja multa ainakin on yritetty laskuttaa tuplahintaa yms. Oon kuullu muilta surffaritytöiltä, että flirttaamalla lähtöselvityshenkilön kanssa voi välttyä maksuilta, mutta kun mun kohdalle sattuu aina joku herttainen vanhempi täti, niin en oo päässy testaamaan tätä teoriaa itse. 


11. Oletko ikinä surffannut hurjissa olosuhteissa (liian iso keli, tulee myrsky tms.)? Miten selvisit siitä? El Salvadorissa surffattiin yhdellä tyhjällä spotilla, jossa oli kivinen ranta ja tosi voimakas virtaus rannasta merelle päin. Rannalla oli vaan yksi tietty väylä, jota pitkin pääsi vedestä rantaan, ilman että hajottaa itteään tai lautaansa kiviin. Setin jälkeen väsyneenä yritin meloa sitä kiviväylää kohti, mutta voimat ei yksinkertaisesti riittäneet, vaan kaikista ponnisteluista huolimatta pysyin paikoillani ja väsyin kokoajan enemmän. Mun kanssa surffanneet pojat oli just just saanu melottua ittensä rantaan ja yritti sieltä huudella neuvoja. Loppujen lopuksi paikalle sattunut paikallinen surffari meloi mun viereen ja näytti reitin takaisin maalle rannan sivusta, jossa oli myös onneksi kivetön kohta. Mutta kaikenlaisten virtausten kanssa kannattaa tosiaan olla varovainen, siinä ei ainakaan mun haballa paljon pistetä vastaan jos meri päättää vetää sut ulapalle.


12. Oletko ollut tuubissa? En, mun täytyy vielä treenata take offiin nopeutta, että pystyn toimimaan nopeissa, barreloituvissa aalloissa, mutta haaveissa on!


Jostain kaukaa Jonnan surffiuran alkumetreiltä.

13. Harrastat myös kitesurffausta. Kumpi on parempaa, surf vai kitesurf, ja miksi? Ei niitä kyllä pysty, eikä onneksi tarviikaan laittaa arvojärjestykseen. Surffilla on aina erityinen paikka mun sydämessä. Kiten pariin päädyin alun perin sen takia, että sitä helppo harrastaa Suomessakin. Kitessä erityisen koukuttavaa on surffia huomattavasti nopeampi oppimiskäyrä, alun hankaluuksien jälkeen siinä pääsee edistymään tosi nopeesti. Mun mielestä ne ei myöskään oo mitenkään toisiaan poissulkevat lajit. Mulla on älyttömästi surffarikavereita, jotka ei periaatteellisista syistä halua edes kokeilla kiteä. Ne voi kuitenkin olla toisiaan loistavasti täydentävät lajit, joita voi usein harrastaa samoissa paikoissa: kun esim. onshore –tuuli sotkee liiaksi surffiaaltoja, voi kaivaa leijan esiin ja jatkaa hauskanpitoa. Totta kai molemminpuoleista kunnioitusta tarvitaan sellasissa spoteissa, joissa harrastetaan molempia lajeja yhtä aikaa, eikä leijan kanssa kannata mennä sotkemaan surffareiden keskelle.


14. Minne aiot matkustaa seuraavan kerran surffaamaan? Muutan syyskuussa Lissaboniin opiskelemaan vuodeksi, Portugali on itelleni ihan uusi surffikohde, mutta oon kuullu paljon hyvää ja odotan ihan älyttömästi! 


15. Oletko törmännyt lokamismiin? Missä ja millä tavalla? El Salvadorissa oli joitain ’locals only’ aaltoja. Mun paikalliset kaverit kyllä sanoi, että tyttönä ja niiden seurassa voisin ihan hyvin surffata niilläkin ilman että kukaan nostaa meteliä. Mutta kun koko rantaviiva on täynnä hyviä spotteja, ei mulla ollu mitään tarvettakaan änkeä näille tietyille aalloille. Eri asia tietenkin, jos koko alueella olis ollu yksi surffattava aalto. Mutta silloinkin paikallisia kunnioittamalla sopu sijaa antaa. Kyllä muakin ärsyttäis jos joku tulee välinpitämättömällä tai ylimielisellä asenteella mun takapihalle riehumaan.


16. Onko sinulla jotain juttua, mitä erityisesti harjoittelet tällä hetkellä surffissa? Mitä haluaisit oppia? Mulla on ollu vuoden tauko surffissa, joten ihan ekaksi haluaisin vaan päästä takasin veteen ja palauttaa kaikki vanhat perusjutut mieleen. Portugalin vuoteen on kovat tavotteet, haluaisin treenata ja oppia niin paljon kun vaan mahdollista, voin antaa päivityksen sitten vuoden päästä, että kuin kävi! 


El Salvador.

17. Mikä on paras surffikokemuksesi? Apua, surffiin on matkan varrella liittyny niin monta unohtumatonta kokemusta. Ensimmäisenä tulee mieleen kaikki mielettömät auringonnoususurffit, täysikuusurffit ja road tripit Australiassa, kun nukuttiin rannalla viltin päällä ja aamulla ei tarvinnu muuta kun napata lauta mukaan ja juosta veteen. Yhtenä aamuna kun herättiin rannalta, uiskenteli poukamassa delfiiniparvi. Melottiin lautojen kanssa ulos ja polskittiin koko aamupäivä delfiinien kanssa, ihan uskomatonta!


18. Mistäpäin maailmaa löytyvät komeimmat surffarimiehet? Kaikkialta maailmasta, surffarit on liikkuvaa porukkaa! 


19. Onko mitään erityisen hyviä tai huvittavia pokausrepliikkejä mitä olet kuullut line upissa? Line upissa keskustelu on ollu usein enemmänkin ystävällismielistä, pahimmat pokauslinet kuulee vasta aftersurffissa. Mutta täysikuusurffista en oo vielä koskaan kieltäytyny. 


20. Jatka lausetta: Parasta surffipäivän jälkeen on… hyvä porukka, auringonlasku, kylmä juotava, nuotio rannalla, musiikki, ihana fiilis.. Ai vitsi, en malta odottaa!!

Kiitos paljon vastauksista Jonna. Toivotan sulle ihanaa kesää, hyviä kitekelejä Suomessa ja oikein mahtavaa Portugalin aikaa! Toivottavasti päästään taas surffaamaan yhdessä lähitulevaisuudessa! Ja todellakin tehdään viimeistään vuoden päästä päivitetty haastis, mitä kaikkea oot oppinu Portugalissa (enkä nyt tarkoita sitä koulua). :)

3 kommenttia:

  1. Heii, ihana blogi! Mä rakastan surffausta, vaikka oonkin siinä vielä tosi huono. Mut kova halu oppia. Ihanaa kun löysin surffiblogin Steffin blogin kommenttiboxin kautta. :) Ja hyviä nää sun haastattelut. Onks näillä haastateltavilla tytöillä blogeja? Ja jos he joskus sellaisen perustavat niin ois hurjan kiva kuulla niistä. :) Varsinkin Jonnan Portugali-vuodesta! :)
    -Mariia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei taida olla haastateltavilla tytöillä blogeja. Mutta mä olen ihan samaa mieltä, että sekä Jonna ja Miina voisivat sellaiset perustaa. Mä ainakin luen niitä sitten joka päivä! Eli Miina ja Jonna, tässä pikku pyyntö teille. :)

      Ja pikku paljastus, eli tänne on pian tulossa myös surffarihaastis Steffistä!

      Poista