25.11.2013

Papaijanlehtijuomaa ja lukijaennätys blogissa


Terveiset tämän "herkullisen" vihreän juoman ääreltä. Tunnistatteko mistä on kyse? No sehän on papaijanlehtijuomaa. Eli sairaana ollaan taas. :( Ja mahdollisesti kyseessä dengue. Kävin lääkärissäkin ja jopa verikokeessa. Lääkäri epäili dengueta ja käski mennä naapurikaupunkiin missä dengue voidaan toisesta verikokeesta todeta. En mennyt, sillä olo alkaa jo parantua, eikä dengueen edelleenkään ole mitään lääkkeitä. 

Olen siis pötkötellyt, palellut ja kärsinyt kamalasta päänsärystä koko viikon. Ja syönyt acetaminofenia. Tylsää, mutta eipä tässä oikein muutakaan ole voinut. Piristävää on kuitenkin se, että äitini tuli tänne viereilulle. Kävin hakemassa äidin San Josen lentokentältä juuri ennen sairastumista. Tässä muutama räpsy siltä reissulta. Äidin kone oli yli 24h myöhässä, joten ehdin möllöttää hotellissa, käydä muutamalla illallisella ja Wallmartissakin shoppaamassa...

Syömään menossa.
Hotelli.
Jos vaan oisin etukäteen tiennyt miten kauan joudun
San Josessa odottamaan, oisin ottanut vähintään
uikkarit ja lenkkivaatteet mukaan. 

Yksi parhaista casadoista ikinä!
Wallmart. Kyllä, sekin löytyy Costa Ricasta.
Lisää hyvää ruokaa :P
Aamupala.

Piristävää on myös se, että edellinen postaus Kokemuksia ulkomailla muutamisesta selkeästi osui ja upposi. Siitä tuli päivässä tämän blogin suosituin juttu ja kyseisin päivän aikana blogissani vierailtiin yli 3000 kertaa. Se on huikea määrä, sillä normaalisti blogillani on noin 3000 vierailijaa kuukaudessa. Ulkomaille, jonnekin ihanaan paikkaan muuttaminen on varmasti monelle sellainen T O D E L L A kaukainen haave. Niin kaukainen, ettei oikesti edes usko sen koskaan toteutuvan tai ylipäätään olevan mahdollista. Niin mäkin ajattelin vielä 3 vuotta sitten. Tai siis enhän mä edes haaveillut ulkomaille muuttamisesta, korkeintaan siitä että olisi enemmän rahaa ja lomaa matkustaa. Mutta näköjään kaikki on mahdollista. Asiat alkaa vaan jotenkin järjestyä ja loksahdella paikoilleen kun oikesti haluaa jotain.

Jatkan nyt parantelua. Palataan asiaan kunhan olen taas 100%. 


17.11.2013

Kokemuksia ulkomaille muuttamisesta

Minulta kysyttiin kokemuksia ulkomaille muuttamisesta ja tässä niitä tulee kokonaisen postauksen verran. Tämän jutun kirjoittaminen on ollut hauskaa muistelua itsellenikin. Aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti, joten hyvä välillä istahtaa ja miettiä mitä sitä on tullutkaan tehtyä ja mitä kaikkea on tapahtunut.

 
Muutin siis Costa Rican Nosaraan tämän vuoden kesäkuussa, eli 5 kuukautta sitten. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Tuntuu nimittäin, että olisin ollut täällä korkeintaan pari kuukautta. Tätä ennen olen asunut koko ikäni Suomessa, paitsi 4kk:n opiskelijavaihto Singaporessa joskus monta monta vuotta sitten.

Ensinnäkin, en oikein vieläkään osaa sanoa että olen muuttanut tänne. Ennemminkin tuntuu siltä, että oleskelen täällä nyt toistaikseksi. Tai siis niin kauan kun rahat riittää. Olen täällä turistiviisumilla, mikä tarkoittaa että mun täytyy poistua maasta 3kk:n välein. Olen juuri saanut töitä markkinointifirmasta, joka on aivan jättipotti mulle ja toivottavasti mahdollistaa, että voin asua täällä toistaiseksi ja tehdä sen verran rahaa että tulen toimeen.

Toiveissa ja haaveissa on ehdottomasti jäädä tänne ja seuraavat pari-kolme vuotta voin todellakin kuvitella eläväni täällä. Tai ennemminkin niin päin, että en osaa kuvitella eläväni missään muualla. Ja sen pidemmälle en osaa ajatella. 


Ennen muutoa olin käynyt täällä 6 kertaa aikaisemmin ja tokakerrasta lähtien olen vakavissani haaveillut että voisin asua täällä. Eli ihan tuntemattomiin vesiin en hypännyt. Ajallisesti olin viettänyt täällä noin 4kk noitten kuuden reissun aikana, joista 3 ekaa hostellissa/hotellissa/surf campilla turistina ja 3 seuraavaa paikallisen poikaystävän luona. Eli paikka oli kyllä tuttu, tunsin paljon ihmisiä jo valmiiksi ja mulla oli tosiaan poikaystäväkin täällä odottelemassa joka oli jopa laittanut meille kodin kuntoon. Ollaan kyllä sittemmin erottu, mutta tottakai se helpotti lähtopäätöstä ja että uskalsi lähteä kun oli ihan in love.

1,5 vuotta sitten kesällä vietin täällä kuukauden ja takaisin tulomatkalla Madridin lentokenttähotellissa päätin, että vuoden päästä muutan. Ja vuoden päästä siksi, että olin Suomessa töissä, mulla oli opintolainaa ja muita juttuja, jotka piti hoitaa alka pois. No heti Suomeen tultua aloin painaa kolmea duunia, maksaa lainoja ja säästää rahaa. Ja oli muuten aivan järkyttävän rankkaa. Näin jälkikäteen en edes ymmärrä miten jaksoin koko vuoden. Enkä ihan jaksanutkaan, joulun saakka painoin menemään kun duracel pupu, mutta sen jälkeen tuntui että kesä ei tule ikinä. Mut tulihin se sieltä. 

 
Itse lähtö jännitti yllättävän vähän. Lähinnä tuntui omituiselta kun kämppä alkoi tyhjenemään ja lopulta sitä ei ollutkaan ja viimeiset viikot pyörin vanhempien ja kavereiden nurkissa. Ikinä ei käynyt mielessäkään että en haluakaan tai uskallakaan lähteä. Tää oli ihan selvä peli. Costa Rica on seuraaava etappi mun elämässä.

Siihen miten paljon pitää säästää rahaa, en oikein osaa ottaa kantaa. Riippuu siitä minne muuttaa ja mitä siellä aikoo tehdä. Millainen on kohdemaan hinta/palkkataso, aikooko tehdä töitä ja minkälaisia töitä vai onko joku muu "pappa/boyfriend betalar" järjestely. Onhan sitä hyvä olla rahaa koska eihän kukaan halua palata kotiin kuukauden päästä. Mutta ei itsellänikään mitään isoja määriä ollut. Olen yrittänyt elellä säästeliäästi, ruoka on ainut mihin menee rahaa ja tietty asuminen. Aluksi kun asuttiin poikaystävän kanssa, ei mennyt asumiseenkaan. Surffaaminen on onneksi ilmaista, senkun kävelee rannalle. Ei siis kulu rahaa bensaan. Liikkumiseen mulla on polkupyörä jolla pyöräilen about kerran viikossa Nosara towniin ostamaan lihaa. :) Kaiken muun saakin tästä lähistöltä. En käytä rahaa juuri juhlimiseen tai shoppailuun. Olen tehnyt pari reissua säästössä olleilla rahoilla, mutta muuten rahat on säästyneet aika hyvin. Tosin Floridassa shoppailin aika huolella, mutta siihenkään ei lopulta mennyt kuin pari sataa dollaria sekä surffilautaan vähän enemmän. 



Etukäteen tänne muutossa jännitti juurikin se, että saako täältä oikeasti ystäviä. Mulla oli ennestään paljon tuttuja ja kavereita, mutta ystävien löytäminen on kuitenkin eri asia. Ja tosi tärkeä asia sen kannalta miten oikesti sopeutuu uuteen paikkaan. Tässä olikin vähän ongelmia alkuun. Mustasukkaisen latinopoikaystävän takia en uskaltanut suunnilleen puhua kenellekään miehille mitään ja tytöistä ei vaan löytynyt kavereita. Tunsin kyllä tyttöjä jotka oli esim. mun kaveripoikien tyttöystäviä, mutta oltiin jotenkin niin eri maailmoista. Ne ei esim. surffaa ja sit ne jotenkin kateellisen oloisia kun mä "surffaan kaiket päivät niiden poikaystävien kanssa" (tai en minä tiedä miks ne on kateellisia vai onks ne muuten vaan niin ynseitä….). Tai sitten nää tytöt saattaa jopa surffatakin, mutta aina kun kysyin joltain et hei mennäänkö huomenna yhdessä surffaan, ne oli aina vaan et en mä nyt sun kaa voi mennä kun sä oot niin hyvä. Et tällaista se oli alkuun. Mä en enää täällä ollessani ole jaksanut stressata ystävien löytämisestä. Sen sijaan Adian halusi, tai kai se vaan "kuului asiaan", että mun olisi pitänyt kaveerata sen kavereiden tyttöystävien kanssa. Ja nää oli just niitä tyttöjä joiden kanssa mulla ei vaan ole mitään yhteistä. Ollaan kyllä siis ihan kavereita eikä mulla todellakaan ole mitään niitä vastaan mutta kaikkien kannsa ei vaan ystävysty sen kummemmin. Eikä ainakaan pakolla.

Mut nyt oon tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita ja ystäviäkin. Ei siis kannata stressata ystävien löytämisestä, ei kai niitä etsimällä löydäkään. Ja joidenkin ihmisten kanssa vaan synkkaa paremmin tai huonommin. Kyllä niitä alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Kääk, tästä postauksesta alkaa tulla kilometrin pituinen. Taidan tehdä tälle jatko-osan, johon laitan enemmän kulttuurieroista Suomen ja Costa Rican välillä. Mutta haluan vielä tämän jutun lopuksi sanoa, että ennenkuin lähtee kannattaa miettiä miksi haluaa lähteä. Mä en ole ikinä haaveillut ulkomaille muutosta tai vastaavasta. Mä vaan halusin surffata joka päivä. Ja sitä mä saan täällä tehdä ja oon superonnellinen siitä. Ja se on varmasti pitänyt mun elämän järjestyksessä täällä, vaikka on tässä ollut "pieniä" vastoinkäymisiäkin (oli vaikeaa löytää töitä, kämppä lähti alta kahteen kertaan ja poikaystäväkin jätti). Sen sijaan jos lähtee vaan "haluan asua ulkomailla paratiisisaarella jossa kaikki on täydellistä" asenteella, saattaa ehkä tulla enemmän pettymyksiä.

Yhteenvetona siis, aivan mahtavaahan täällä on! :) Suosittelen. Kannttaa lähteä. Kuka vaan voi tehdä sen ja uskaltaa jos kerran mäkin! En oo katunut sekuntiakaan!


15.11.2013

Kookosöljyä ja muita herkkuja suoraan viidakosta

Karkkipäivä viidakossa: isoveli Luis kuorii
suokeriruokoa pikkuveli Sebastianille. Ja ihan hyvä toi
Luisin kroppa, eikun siis mäkin tykkään sokeriruo'osta... 

Täällä viidakossa tarvitaan, tai ainakin on hyödyksi, hieman erilaiset taidot kuin Suomessa. Suomessahan esim. villasukkien kutominen on äärettömän hyödyllistä. :) Viidakossa hyödyllisiä taitoja ovat esim. kookoksen avaaminen ja erilaisten kasvien ja eläinten tunnistaminen. Sillä viidakostahan voi löytää vaikka mitä syötävää kuten manteleita, erilaisia marjoja, hedelmiä ja äyriäisiä.

Kookosvesi eli costa ricalaisittain aqua pipa on ollut jo pitään mun herkkua ja nyt löytyi myos uusi tee-se-itse tuttavuus. Nimittäin kookosoljy. Kookosoljyhän on tunnetusti supertuote sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä, mutta itse en ole vielä ikinä saanut aikaiseksi ostaa sitä. Kerran oli purkki kädessä Ruohonjuuressa, mutta en raaskinut ostaa koska se oli niin kallista (apua, taasko mä valitan että kaikki on kallista...).

Tällaisista kookoksista saa oljyä.
(kuva täältä)
Ei se suoraan kookoksesta otettuna näytä ihan tältä,
mutta hajusta kyllä tunnistaa että sama aine on kyseessä.
(kuva täältä)

Mutta nyt olen oivaltanut että tätä ihmeaihetta löytyy suoraan luonnosta. Tarvitaan kookos, josta on jo alkamassa kasvaa uusi kookospuu. Eli kookoksesta kasvaa pieni vihreä oksa. Tallaisista kookoksista saa oljyä. Kun kookoksen avaa, huomaa että hedelmäliha on muuttunut "sienimäiseksi" ja sen voi helposti kaivaa ulos kookoskuoresta ja puristaa oljyt esim suoraan hiuksiin. Kuinka näppärää! 

Kookosvesi on jo ihan tuttu juttu. Macheten
käsittely sen sijaan ei oo aivan hallussa...
yammy... sormetkin tallella.
Luis puussa. Kantsii varoa muurahaisia kun
kiipeää palmuun.
Sebastain rohmuaa kookosta.
Manteleitä löytyy paljon Buena Vista nimiseltä
surffispotilta. Tämä kuva kuitenkin lainattu täältä.

Itse olen vielä ihan aloittelija bongaamaan mitään syötävää tai muuta hyödyllistä viidakosta. Kateellisena ihailenkin tico kavereita, jotka löytävät vaikka mitä. Ja yritän titenkin oppia heiltä. Ja siinähän on suuri ero, miten täällä "maalla" eli viidakossa kasvaneet osaa hyödyntää viidakon antimia verrattuna niihin ketkä on muuttaneet San Josesta tai muusta kaupungista.

14.11.2013

Uusi surffilauta - fiilikset 2 viikon jälkeen

Uusi surffilauta on ollut nyt käytössäni noin kaksi viikkoa. Tässä vähän fiiliksiä miltä se tuntuu ja mihin meidän suhde tähän menessä kehittynyt. :)

(No onhan se lauta ollut jo vähän pidempään mulla, mutta tätä kirjoittaessa se oli ollut käytössä pari viikkoa. Teksti oli vaan jäänyt jonnekin lojumaan, mutta julkaistaan se nyt. Ja olen edelleen ihan samaa mieltä laudasta, kuin mitä ajattelin siitä 2 viikon jälkeen.)



Ensin vähän faktoja tiskiin.
Uusi lauta on merkkiä Richenberg Shapes ja se on tehty Floridassa. Kokoa sillä on 5'8 x 18 1/2 x 2 1/4. Lauta vastaa kaiklta spekseiltään CI:n Fredd Rubblea, paitsi että tehtiin mun laudasta vähän paksumpi. Vastaavan kokoinen Fredd Rubble on 2 1/8 ja tämä lauta siis 2 1/4. Materiaali on epoxy. En osaa kertoa laudan valmistuksesta kauheasti, joten sanotaan vain, että tämän laudan pitäisi olla tosi kestävä. Ja se on silti todella kevyt.

Laudan tilaamisen jälkeen oli luonnollisesti kauhee jännitys päällä seuraavat pari viikkoa, että onko se tarpeeksi pieni tai suuri ja hyvä ja sopiva. Ja erityisjännitys siitä, miten se selviää lentomatkasta Orlando - San Jose. Ja varsinkaan kun en ole itse sitä pakkaamassa. Huoli lentomatkasta oli onneksi turha, ja lauta oli aivan virheetön kun sain sen käsiini. Kiitos JetBlue! Ja tietenkin kiitokset myös Adilialle ja Montylle jotka toivat laudan mulle.




Ekat fiilikset laudasta oli lähinnä että "apua, tämmösenkö mä oon mennyt tilaamaan. Ompas se paksu, onko se liian iso, miten toi taili on noin leveä ou nouuuu…." No asiahan selviää vaan surffaamalla. Olin jo varautunu henkisesti siihen että uudella, eli siis erilaisella laudalla surffaaminen voi olla outoa, ja menee ehkä pari päivää tai jopa viikkoa että laudan kanssa pääsee sinuiksi. Ja täytyy tunnustaa että ekat surffit ei todellakaan ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta laitetaan se pääasiassa olosuhteiden piikkiin: superpieni keli ja high tide, eli minikokoisia hitaita ja läskejä aaltoja. Ja lauta oli oudon muotoinen, reilit tuntuu paksuilta eikä niistä saa otetta. Vahaakin tuli laitettua liian vähän ja lauta oli superliukas. Eli ei mikään maailman mahtavin surf sessio. Mutta oli laudassa heti hyviäkin ominaisuuksia, suurimpana se, että siinä on enemmän rockeria (edellinen on ihan flätti), joten sillä on kivempi droppailla aalloille.

Seuraavana päivänä menikin jo huomattavasti paremmin kun saatiin parempaa keliä. Ja sen jälkeen ei ole tullut mieleenkään surffata muilla kuin uudella laudalla. Uusi lauta on paljon ketterämpi (evät vaikuttaa myös) kuin edelliset ja mun kokoiselle ihmiselle paljon sopivamman kokoinen. Jos saisin vielä nyt jälkikäteen muuttaa jotain tästä laudasta, en silti muuttaisi mitään. Se on siis aivan täydellinen mulle! Ainakin tässä vaiheessa.

12.11.2013

Ensiapukurssi ja ihana Hermosa

Viime viikolla mentiin ihanan ja kreisin surffikaverini Paon kanssa Jacoon ensiapukurssille. Tai no mähän luulin olevani menossa ocean rescue kurssille, mut perillä selvisi että kyseessä on perus ensiapukurssi. Olen käynyt vastaavan kurssin ennenkin, mutta siitä on jo useampi vuosi, joten ihan hyvä palauttaa mieleen kuinka monta puhallusta ja painallusta.


Reippaat kurssilaiset.

Syy siihen että mulla oli vähän kurssit sekaisin, oli Jacon vieressä oleva Hermosa, joka on aivan mahtava aalto. Tää ensiapukurssihan oli vaan "hyvä tekosyy" päästä surffaamaan Hermosaa. Olin niin täpinöissäni Hermosasta, että unohtui vaan tsekata että mille kurssille sitä nyt oltiinkaan menossa ja millä kielellä se on. No ensiapukurssi on nyt suoritettu myös espanjaksi, eli samalla tuli myös pieni kielikurssi. Oli niin hupaisaa, ihan kun yläasteella bäck in the days, kun ope saarnaa että kännykät pois ja kaikkien pitää esittäytyä ja kertoa jotain itsestään. Ei ookaan hetkeen tullu oltua koulun penkillä.

Matka Nosarasta Jacoon/Hermosaan oli aikamoista säätöä. Otettiin Nosarasta San Joseen menevä bussi ja hypättiin matkan varrella Naranjassa pois kyydistä, josta oli tarkoitus ottaa taksi "bussipysäkille", eli siis jonnekin tien poskeen, josta jossain vaiheessa toivottavasti ajaa ohi Jacoon menevä bussi. Meidän matkaseura Joe alkoi kuitenkin olla kypsä siinä vaiheessa kun päästiin taksiin, ja maksoi taksin perille Jacoon asti. Tai kyllä mekin Paon kanssa maksettiin vähän. Pao ja mä ollaan kuitekin vaan köyhiä surffareita ja Joe on rikas viinikauppias. Joen tytär on muuten Portugalin paras surffaaja omassa ikäluokassaan (9v). Nähtiin kuvia kyseisestä mimmistä aalloilla ja ne oli huikeita! Mutta taksilla siis päästiin perille. Pao ja mä majoituttiin kämpässä, joka on tarkoitettu Del Mar surffikoulun opettajille. Meidän lisäksi siellä oli Jesse, joka tuli myös ensiapukurssille.


Surffikämppä.
Surffikämppä: mun ja Paon huone. Aloin vahingossa
halailemaan Paoa keskellä yötä. Taisin luulla et
siinä on joku muu, hups... sattuuhan näitä :)
Jesse opettaa meille miten sinne tuubiin
päästään ja miten siellä ollaan. Ei päästy
vielä siihen saakka että miten sieltä pääsee
pois.

Illalla vaan pikaisesti pitsat naamaan ja nukkumaan. Seuraavana aamuna kurssi alkoi klo 8, eli ehdittiin sitä ennen aamusurffille. Pao ja mä oltiin rannassa klo 5:30. Aivan täydellisen kaunista, ketään ei näy missään, täydellinen aalto ja superkaunis auringon nousu. Tietenkään tästä ei ole valokuvia, mutta oli kyllä yksi mun elämän kauneimmista hetkistä ja maisemista. Ketään muita ei näkynyt rannalla eikä vedessä. Ainoastaan kelluva tukki, jota luultiin krokotiiliksi. Hermosa on sen verran kovempi aalto, että mä olisin ihan miellläni nähnyt edes yhden muun ihmisen vedessä näyttämässä vähän mallia mihin pitää sijoittua. No eihän me nyt tietenkään alettu odottelemaan ketään, eli reippaasti vaan veteen. Rakastan paikkoja, joissa voi vaan juosta hiekalla, hypätä veteen ja alkaa meloa. Ja Hermosa on juurikin sellainen. Enkä ole ikinä elämässäni melonut niin lujaa. Haha. Mut piti varmistella etten saa settiä niskaan heti aamutuimaan. Varsinkaan kun Paolla ei ollut vielä ensiaputaidot hallussa… Hermosan surffaaminen oli aivan mahtavaa. Ekana piti tietenkin vähän ihmetellä että mikäs aalto tämä oikein on, mut kyllä se siitä alkoi suttaantua. Harmi vaan ettei meillä ollut kuin reilu tunti aikaa.


Ihan valmiina tuubiin :)

Ensiapukurssi kesti seuraavat 7 tuntia. Huh huh jos joutuisi istumaan sellaisia päiviä koulussa joka päivä. Rankkaa puuhaa. Onneks tän tytön koulut on jo käyty. Kurssilla oli pääasiassa Del Mar surffikoulun opettajia sekä pari randon tyyppiä kuten minä. Ope ei puhunut lainkaan englantia, mutta Pao tulkkasi mulle jos en tajunnut jotain. Päällimmäisenä mieleen jäi vanha Costa Ricalainen tapa verenvuodon tyrehdyttämiseen eli kahvin laittaminen siihen haavaan. Ja näin EI PIDÄ missään tapauksessa tehdä. Ja niitä painalluksia on 30 + 2 puhallusta. Ja jos sormi tai muu ruumiinosa irtoaa, se pitää laittaa muovipussiin ja muovipussi toiseen muovipussiin jossa on jäitä. Jotain siis on jäänyt päähän.

Apua, tää tyyppi ei hengitä...
Pao elvyttää.


Elvytettiin nukkeja sen verran reippaasti, että päästiin pois jo 4pm. Mikä taas tarkoitti sitä että tässähän ehtii vielä surffaamaan. Ei muuta kun kämpän kautta veteen. Nyt oli muitakin tyyppejä vedessä. Hyvät surffit jälleen mutta pimeä vaan tuli liian aikaisin. On kyllä niin erilaista surffata tälläista aaltoa Guonesiin verrattuna. Oltiin Paon kanssa aivan pähkinöissä koko päivästä ja surffista. Suunniteltiin jo Hermosaan muuttamista, koska eihän meistä muuten tuu hyviä surffareita, jos surffataan vaan löllö-Guionesia. :) Illalla mentiin Jacoon joka on isompi party town. Ruoka oli halpaa ja hyvää, mutta muuten liian iso paikka. Käytiin baarissakin mutta ei oltu kauaa, sillä kaikki ihmiset näytti epäilyttäviltä huumekauppiailta.

Seuraavana aamuna lähdettiin kotia kohti. Ensin taksilla taas jonnekin tien varteen kytistelemään busseja. Bussi tuli tunnin odottelun jälkeen ja vei meidät Nicoyaan, josta liftattiin loppumatka Nosaraan.

2.11.2013

Päivän parhaat pick-up linet :)

kuva täältä

Line upit on yleensä aika miesvaltaisia ja siellä saa kyllä usein ainoana tyttönä huomiota osakseen ja kuulee kaikenlaisia enemmän ja vähemmän hauskoja iskulauseita tai muuten vaan läpän heittoa. Tälle päivälle niitä sattuikin harvinaisen paljon. Tässä parhaat ja pahimmat palat. :) 

1. I love your teeth!
"Your teeth are so white, and strong and beautiful… Im sorry if this sounds strange but I really like your teeth." 


Haha, päivän ehdoton piristys ja ensimmäinen sija menee Mr. hammasfetissille.

2. Is there a motor under your surfboard or how can you paddle so fast?
"You can do something most of the women cannot do."


Kiitoskiitos. Kyllähän mä tän tiesin. Ei kovin omaperäistä, mutta tällaisia kohteliaisuuksia on aina niin kivaa kuulla. :)

Top kakkosen jalkeen päästäänkin pohjanoteeraukseen:

3. Hey, paddle out/Let's padle out/You have to paddle out now. (Ja tätä toistui J O K A kerta kun setti aaltoja oli tulossa.

Kiitos vaan huolenpidosta, mutta tiedän kyllä itse milloin pitää meloa ulos. Jos sua pelottaa olla täällä aalloissa niin, ei se tarkoita että mua pelottaa. Ja osaan kyllä duck diveta, mun ei tarvitse jokoa kerta setin lähestyessä meloa henkihieverissä ulapalle jos sieltä vaikka tuleekin joku isompi aalto. Jos tää yritti olla joku iskuyritys, niin aika surkea sellainen. Kas kun ei tarjoutunut työntämään mulle vauhtia. Ja jos ei ollut iskuyritys, niin jokatapauksessa harvinaisen ärsyttävää. 

kuva täältä

Se on muuten nyt marraskuu, eli kesä on virallisesti alkanut! Jihuu! Welcome back sunsets and sunset surf! Ja offshore!

31.10.2013

Hiljainen lokakuu - kotioleskelua, kynttilöitä ja kokkausta


Täällä on ollut pari kuukautta tosi hiljaista ja lokakuu aivan totaalisen autiota. Koko kylä on tyhjillään ja lähes kaikki ravintolat ja kaupat on suljettu. Mua peloteltiin etukäteen että lokakuussa täällä on ihan kamalaa. Vettä tulee koko ajan kaatamalla, aallot on täyttä sotkua, kaupat on tyhjillään eikä mistään saa ruokaa koska tiet on niin huonossa kunnossa ettei rekat pääse tuomaan ruokaa kauppoihin. Todellisuus on onneksi ollut jotain ihan muuta, eikä ole ollut mitään valittamista. Päin vastoin. Lähes kaikki aamupäivät on ollut aurinkoisia, ja jos aamulla on satanut, niin keski- tai iltapäivälla on paistanut. Ja on täällä nähty muutama auringonlaskukin. Itseasiassa olen niin tykästynyt tähän rauhaan ja hiljaisuuteen että odotan melkein kauhulla kohta alkavaa sesonkia. Nyt on ollut tosi kiva surffata, kun ei todellakaan ole ruuhkia vedessä ja muutenkin leppoisaa meinkiä kun on vaan lokaalit (ja minä).

Ei näy ketään rannalla...
Hei onhan siellä Suzanah ja Christian...
Pientä turhautumista havaittavassa, mikä vissiin kuuluu
asiaan aina kun poika/tyttöystävä yrittää opettaa jotain...
(ja mä vakoilen rantamajassa kameran kanssa, sorry...
mut tätä oli mielenkiintoista seurata :)
vakoilija paparazzi :P

Täällä ei todellakaan ole ollut mitään iltamenoja. Vitsailtiin viikonloppuna kavereiden kanssa, että ainut "paikka", mihin nyt voi mennä viettämään iltaa on lähikauppaminimarketin edusta, ja käydä marketista hakemassa viinakset. Ja sekin pitää ehtiä tehdä ennen iltayhdeksää. Mun lemppariravintola Il Basilico on ollut auki koko kuukauden ja ollaankin käyty siellä usein lauantai-iltana. Lauantai on täällä aina ihan must pizzapäivä, kun Basilicossa on kaikki pizzat tarjouksessa. :P Ja pitsan syömisessähän on parasta, että siitä voi ottaa puolet kotiin ja syödä seuraavana aamuna.

Lauantai-illan pizza outfit. Hyvä tollanen
vähän lötkömpi toppi mahan kohdalta... :D
Kotihengailua.

Sain myös vihdoin osettua tuikkuja, jotka onkin täällä tuikitarpeellisia (taskulampun lisäksi). Täällä on nimittäin usein sähkökatkoksia, ja on jokseenkin inhottavaa kykkiä pilkkopimeässä talossa kun myös ulkona on pelkkää mustaa. Kännykkä ja taskulamputkin tuntuu usein silloin olevan hukassa, mutta kynttilöitä ja sytkäreitä on hyvä jemmailla ympäri kämppää tiettyihin paikkoihin joista ne tarvittaessa löytää. Tämä asia on siis vihdoinkin hoidossa.

Lasinaluset toimii myös kynttilänalusina.   
Ei haittaa enää sähkökatkokset.
Kivi ja simpukkakokoelma :D

Pimeä tulee tällä hetkellä jo puoli kuuden aikaan ja se tuntuu tosi aikaiselta. Hyvä asia on se, että mun vuorokausirytmi on kerrankin normaalin järkevä (eikä johdu edes jet lagista), eli menen nukkumaan viimeistään kympiltä (ja välillä jopa puoli 9) ja herään 6:30. Ilmeisen hyvät unenlahjat, kun nukun kevyesti jopa 10 tuntia. Vai onkohan mua sittenkin pistänyt joku tsetsekärpänen… Täällä on myös iltaisin ja öisin sopivan viileää, mikä myöskin auttaa nukkumaan hyvin.

En ole ikinä ollut mikään mestarikokki, mutta täällä olen innostunut uudella tavalla ruoanlaitosta. Täällä on erilaisia mausteita ja muutenkin kaikkia uusia juttuja. Suomessa tuli toimistotyöläiselle sopivasti syötyä lähinnä vaan salaatttia + liha/kana/kala/kananmuna, mutta täyspäiväisenä surffarina pitää syödä muutakin. Onkin ollut tosi kivaa kokkailla enemmän pastaa, perunamuusia ja riisiä (ja myös syödä!). Eilen yllätin itsenikin loihtimalla aivan taivaallista mangokorianterikastiketta, jota tarjoiltiin riisin ja paistettujen naudanlihasuikaleiden kanssa. 

Aivan sairaanhyvää! Mangokorianterikastiketta, naudan
suikaleita, riisä & salaattia
 
 Loppuun vielä suurta kateutta ja kiinnotusta herättävät villasukat. Siis näitä ilmanhan ei tule toimeen edes viidakossa. Hengailen tälläkin hetkellä villasukat jalassa :)

Villikset <3

29.10.2013

Aamutreeni

Tänäaamuna satoi kaatamalla. Se tarkoittaa että surffaamaan ei kannata raahautua, sillä ei ole aaltoja. Aamuohjelmassa oli siis kotitreeni. Olen tehnyt tämän treenin muutamaan kertaan aiemminkin. Se on tehokas noin 20 minsan rykäys, mutta nyt olisin kaivannut enemmän rauhassa tehtäviä voimaliikkeitä ja vähemmän aerobista poukkoilua. :) Tulipahan tehtyä ja hyvä aamuherätys jokatapauksessa.