5.12.2012

Surffit surffattu

Surffit on nyt surffattu ja kökötän lentokoneessa jossain Atlantin yläpuolella. San Josesta Santo Domingoon sain leveillä kolmella penkillä, mutta nyt Santo Domingosta Frankfurtiin kököketään kun sillit suolassa ja joka penkki on täynnä. Täällä peltipurkissa onkin hyvää aikaa analysoida edesottamuksia aalloilla. Mulle on tärkeetä oppia uusia juttuja ja kehittyä surffissa ja tykkään aina analysoida omia suorituksia ja miettiä mitä oon oppinu tai mitä haluan kehittää.

Mutta liikaa ei saa analysoida. Muuten menee hauskuus ja surffi riippuu aina niin paljon olosuhteistakin joille ei pieni (eikä suuri...) ihminen voi mitään. Surffissa ei toimi lainkaan liian suunnitelmallinen lähestymistapa ja ”treenaaminen”, kuten vaikka mun toisessa lajissa telinevoikassa. Voimistelussa voi helposti suunnitella koko treenin etukäteen ja toteuttaa sen suunnitelman mukaan (ainakin melkein). En kylläkään noudata tollasta lähestymistapaa voikassakaan, mutta joskus suunnittelemalla reenejä etukäteen tulee patisteltua itseään tekemään myös niitä ei-suosikkiliikkeitä. Surffissa sen sijaan ei voi suunnitella mitä tekee seuraavalla aallolla, koska ei vaan voi tietää millainen se seuraava aalto on. Tietenkin surffissa voi miettiä että nyt keskityn ja kiinnitän huomiota tähän ja tähän juttuun, mutta ikinä ei voi vetää sellasella "ekat 3 aaltoo vedän tän tempun ja seuraavat 5 ton" mentaliteelilla. Mutta joka reissun jälkeen on aina hyvä paikka miettiä mitä tuli tehtyä ja miten sujui. Tässä siis pieni yhteenveto tämän reissun surffeista:

18 päivää Nosarassa takana (joista 2 puolikkaita päiviä)

Surffasin 17 päivänä ja useimmiten 2 kertaa päivässä. Surffiton päivä tuli siitä, kun keli oli liian iso eikä ollut ballseja mennä veteen. Ja jälkikäteen sanottuna hyvä vaan etten mennyt! En varmastikaan olis hukkunut, mutta tiedän etten olis myöskään nauttinu siitä surffista. Jos haluaa kehittyä on hyvä välillä haastaa itsensä ja kokeilla isompiakin aaltoja. Mutta tärkeetä on myös tietää mikä on liikaa. Jos se keli olis ollut reissun loppupuolella, olisin varmasti surffannut. En voi luvata että olisin sillonkaan nauttinut siitä, mut olisin ainakin yrittänyt. :)


Ekat 4 päivää keli oli iso (8ft). Ihan liian iso monen kuukauden surffitauon jälkeen. Ei niitä aaltoja osannu enää kattoa ja arvioida ja surffasin vielä niin pienellä laudalla, joka ei anna yhtään armoa jos vähääkään epäröi. Sitten tuli pikkukeli (2-3ft), mutta mun surffi oli ihan väsynyttä. Oli välillä hyviäkin päiviä, mut kokonaisuutena aika vaisua. Jälkeenpäin on helppo todeta, ettei mikään ihme että likka alkaa hyytyä, kun takana on monen kk:n surffitauko ja alkaa saman tien surffata 4-6h päivässä. :) Mutta 2 viikon jälkeen joka ikinen surffisessio on ollut mahtava ja oon ollut ihan täynnä energiaa ja itseluottamusta. Surffi on ollut superhauskaa ja helppoa (can you believe?!?) ja vikoina päivinä oli pelkästään positiivista, että saatiin taas vähän isompiakin settejä 6-7ft. Oon nauttinut täysillä jokaisesta surffista ja pitänyt hauskaa vedessä.

-> Yhteenveto, mitä tästä opittiin. 2 viikkoa siihen menee, ennen kuin pääsee surffikuntoon tauon jälkeen (niin fyysisesti kun henkisestikin, hehe). Koitan siis jatkossa olla saamatta hepuleita, jos alussa ei suju ihan täydellisesti. Ja koitan myös pitää huolen siitä että 1) surffireissut on pidempiä kuin 2 viikkoa, 2) ikinä ei pääse tulemaan megapitkiä taukoja. Etenkin, jos haluaa kehittyä niin pakko päästä surffaamaan pidempiä kuin parin viikon pätkiä. Musta tuntui ainakin nyt siltä, että pääsin 2 viikossa just ja just entiselle tasolle.


Surffaan parhaiten yksin. Ei tarvii olla ypöyksin, mutta niin että vedessä on vähän ihmisiä. Silloin seuraan vaan ja ainoastaan aaltoja ja oon muutenkin aktiivisempi aaltojen metsästyksessä. Ja yksin surffatessa voi olla jotenkin eritavalla tyytyväinen hyvien surffien jälkeen, että on ainakin itse analysoinut olosuhteet ym. valinnut paikan siellä vedessä eikä vaan seurannut (tai mun tapauksessa vältellyt) muita. Jos on paljon jengiä, niin silloin jumitun helposti yhteen ja samaan kohtaan (yleensä sellaseen missä ei oo paljoo muita ihmisiä) mutta eipä siihen tuu juuri aaltojakaan. Adrianin kanssa meillä on ihan erilainen ”tyyli” surffata siinä mielessä, että tykätään asettua ihan eri tavalla lineupissa. Ollaan joskus yritetty surffata "yhdessä", mutta siitä ei tuu mitään kun mä en osaa olla siellä missä se tykkää olla ja toisinpäin. Beach breikeillä ainakin kun on paljon vaihtoehtoja minne asettua aaltoja väijymään. 

Täytyy tunnustaa, että vähän alkaa ehkä kyllästyttää Guiones. Tai ei varsinaisesti kyllästytä, mutta voishan sitä välillä surffata muuallakin. Haluun päästä jonnekin point breikeille surffaamaan piiiitkiä righteja ja leftejä. Beach breikillä aallot on kuitenkin usein aika lyhyitä ja nopeita eikä niissä ehdi tehdä montaa käännöstä. (Apua, mitä mä oikein valitan kun saa asua 1min kävelyn päässä mahtavasta beach breikistä, jossa on 95 päivää sadasta vähintäänkin ok aaltoja)

 
No mitäs sitä tuli opittua tällä kertaa:

- Opin melomaan ja duck diveemaan. No heiii, kyllähän nää on jo opittu ajat sitten, muttakun tuntuu että nekin pitää opetella joka kerta uudelleen.

- Droppaamaan jyrkemmille aalloille kun ennen. Ja se on supersiistiä kun saa viilettää siinä ”seinällä”. Ja muutenkin innostuin surffaamaan enemmän mahdollisimman ylhäällä siinä aallossa. (Älkää kysykö pitäisikö näin tehdä tai miksi, musta on vaan kivaa kokeilla surffata ”eri kohdassa” aaltoa ja eri tavoilla… Aikaisemmin oon yleensä surffannut paljon alempana, ja aina vaan pikaisesti käyny kääntymässä lähempänä lippiä)

- Backside bottom turn on ehkä ihan hitusen parempi. Hei muista ne hartiat ja kädet äläkä kökötä kun apina…

Mitä koitan parantaa seuraavalle kerralle. Hmm... vaikee sanoa, oon aika tyytyväinen tän kerran surffeihin. Alussa oli vaikeeta, mut loppureissusta lähti taas kulkemaan. Tästä vaan jatketaan eteenpäin. Koitan ainakin ottaa iisisti ja olla saamatta hermoromahduksia jos kaikki ei mee ihan täydellisesti heti alusta alkaen (2 viikon jälkeen saa alkaa raivota jos surffit ei suju, mut lupaan antaa ittelleni pari viikkoa armonaikaa taas totuttutua). haha :) 

Tän reissun seikkailut oli tässä ja nyt on aika pistää blogi talviunille. Kiitokset kaikille lukijoille! Tulevaisuuden suunnitelmat näyttää siltä, että pysyttelen koko talven Suomessa ja aallot kutsuu seuraavan kerran kesäkuussa. Ja siitä alkaa toivottavasti endless summer… 
Päivittelen blogia kunhan kesäsuunnitelmat selkiää!

xoxo

1.12.2012

Tuulen viemää

Hyvät surffit on jatkuneet kokoajan edellisen postauksen jälkeen. Aamuisin on aina tuulista, mut tuuli vähän laantuu päivän ja iltapäivän aikana. Aaltojen kokokin on oikein bueno, eli 4-6ft. Vedessä on tullut siis vietettyä aikaa ja paljon. Tuuli tuo mukanaan kylmyyttä ja mulla onkin välillä ikävä saunaa ja lämmintä vettä, etenkin neljän tunnin surffisessioiden jälkeen. Meillä ei siis oo lämmintä vettä talossa. Onks tässä nyt jotain pielessä että surffikoulun nimi on Agua Tibia ( = lämmin vesi) mutta siellä ei oo lämmintä vettä. Onneks mulla on sentään uusi ja hieno hiustenkuivaaja, joka puhaltaa todella kuumaa ilmaa ja pitää lämpimänä... hehee...

Laudallekin löytyi 2 ostajaehdokasta, mutta en enää myy! Miten mä saatoinkaan edes harkita sellasta vielä viikko sitten. Ollaan ihan in love laudan kanssa taas jälleen. Tai oikeestaan vasta ensimmäistä kertaa. Tää lauta tuntui hyvältä kun ostin sen (en muista mut oletan näin, miks mä nyt muuten oisin ostanut...), mutta sen jälkeen mulla on ollut kokoajan vaikeuksia surffata tällä. Kesäkuun reissulla mulla oli vuokralla vihreä timangi, joka on isompi ja sillä surffitkin sujui ihan eri tavalla. Mut nyt ollaan selkeesti päästy samalle aaltopiduudelle oman laudankin kanssa. No ehkä voisin myydä jos joku tarjoo $400... Jos on ostohaluja, niin saa käydä katsomassa ja koeajamassa Nosarassa/Agua Tibiassa. :P

Lauantai oli mun viimeinen ilta täällä ja Nelsonin synttärit. Nelson on mun surffiope vuoden takaiselta reissulta ja aivan mahtava tyyppi. Olin lauantaina surffaamassa samaan aikaan kun se oli opettamassa. Olin melomassa aaltoon jossa Nelson olikin jo menossa, mutta se vaan huutaa että mee mee. Mä saan kuulemma dropata koska vaan sen aalloille koska se saa surffata täällä joka päivä toisin kuin mä, ja se haluaa että mä kehityn surfissa. Kiitos vaan! Ihania ihmisiä täällä. En kyllä ikipäivänä kehtais dropata sen enkä kenenkään muunkaan eteen, enkä ihan usko että Nelsonkaan tykkäis siitä. Mutta ihanaa joka tapauksessa kun joku on noin ystävällinen ja tsemppaa ja kannustaa. Mulle riittää mainiosti jos kaikki noudattaa etikettiä ja on droppailematta toisten eteen. Eikä kukaan tarvii etuoikeuksia, paitsi surffikoululaisille voi joskus olla kohtalias ja antaa niiden mennä.

La iltana käytiin Adrianin kanssa ensin La Lunassa romanttisella pizzalla ja piña coladalla. Jos surffaa kun mies, niin pitää vastaavasti syödä kun hevonen! Adrianin hyvä kaveri Carlos oli siellä tarjoilijana ja se on just viihdyttävää seuraa. Se aina haluaa livauttaa rommia mun dieettikolaan. Ruoka ja juoma oli superia ja niitten jälkeen jatkettiin Chamaniin Nelsonin kemuihin. Mainiot kekkerit vaikka Adrian yllättäen jumiutui DJ koppiin melkein koko illaksi. Musa oli ainakin hyvää! Eikä kukaan tainnut selvitä Chamanista Tropicanaan... 

Nyt päästään vihdoin otsikossa mainittuun asiaan eli extreme tuuli-surffiin. Sunnuntai oli mun vika päivä. Bussi San Joseen lähti 12:30 ja halusin vielä surffata aamulla. Ja aamulla oli aivan sairas tuuli. Mutta vika päivä ja veteen oli mentävä kun ei voinu jäädä odottelemaan tuulen tyyntymistäkään. Matka rannalle meni vielä hyvin viidakon uumenissa. Rannalla laitoin leashin kiinni ja kurottauduin seisomaan ja tsiigailemaan aaltoja. Saman tien tuuli nappasi mun laudan maasta ja se lensi täysiä päin mun reittä ja tippui jalkapöydän päälle. Auuu... Koski ihan hemmetisti!!! Halvaannuin tilapäisesti ja jouduin makaamaan vartin rannalla (laudan päällä, ettei se ois karannu) ennen kuin kykenin taas liikkumaan. Veteen kävellessä oli sellanen olo, että tässä ei todellakaan oo mitään järkeä. Vettä ja hiekkaa vaan lentää ympäriinsä ja laudasta saa pitää kiinni kaksin käsin ettei se lennä tiehensä. Ja hyvä kun ite pysyy pystyssä. Oli jotenkin huvittavat surffit. Aallot oli sentään pieniä, muuten oiskin ollut vähän liian hasardia. Mutta se tuuli oli vaan niin sairas. Jos istuin laudan teilillä niin että nose oli pinnalle, niin tuuli kaatoi mut ja laudan kumoon. Samoin jos oli esim. surffannut aallon ja aikeissa meloa takaisin ulos, niin piti todellakin varoa päätänsä kun käänsi laudan ympäri. Jos lauta yhtään irtosi veden pinnasta niin se lensi sekunnissa tuulen mukana. En kuitenkaan ollut ainut kaheli liikenteessä, vaan vedessä oli mun mennessä 3 muutakin tyyppiä. Ja yksi niistä oli selkeesti vieläkin kahjompi. Se nimittäin intoili vedessä odottelevansa siellä tuulen tyyntymistä. Veikkaan että joutui odottelemaan aika pitkään. Sateeen/tuulen jälkeinen jälkeen on usein ihan mahtavat olosuhteet surffata kun tulee ihan tyyntä, mutta jos vähänkään oli seurannut sääennusteita tai edellisten päivien kelejä, niin sellasta ei ollut todellakaan odotettavissa sunnuntaina Guionesille. Ehkä se odottelee siellä vieläkin... :)

Säätila tänään.

Loppuun vielä surffikuva reissun alkupäiviltä.
Ei oo aurinkoa tässäkään, mutta tämä ei siis ole tän
päivän tuuli-keli.