4.4.2012

Viimeinen päivä

Lauantai oli viimeinen päivä Nosarassa. En käyny ollenkaan vedessä vaan nautin vaan lähinnä siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Kävin jopa ihan vaan makaamassa rannalla (mikä on todella harvinaista toimintaa multa). Keli oli edelleen isoa, ehkä jopa isompaa kuin eilen. Tällä viikolla on ollut tosi paljon hyvää surffia, joten ajattelin että parempi lopettaa siihen kun mennä megakeliin räpistelemään. Oisin ehkä mennyt veteen päivällä, jos olis ollut surffiseuraa. ”Double overhead big nasties”, kuten päivän surffiraportissa aaltoja kuvailtiin, ei kuitenkaan houkutellut niin paljon että oisin mennyt yksin.

Nelson likes big nasties.
Keskipäivän Guiones.
Biitsihengailija.

Päivällä harrastin siis lähinnä varjossa loikoilua. Illalla oltiin ihan vaan kattelemassa auringonlaskua Guionesilla. Yleensä line up on ihan täynnä jengiä auringonlaskun aikaan, mutta tänään vedessä oli ehkä kolme tyyppiä. Auringonlasku oli sitäkin nätimpi. Ja auringonlaskun light kola maistui oikein hyvältä, vaikkei ollutkaan surffia pohjilla.

Lisää hengailua biitsillä. 
Adrian auringonlaskussa.

Nyt on hyvä aika tehdä pieni yhteenveto tästä reissusta:

- 3 viikkoa surffia takana Costa Ricassa. Surffasin melkein joka päivä ja yleensä pari kertaa päivässä. Kolmen viikon aikana taisi olla 2 kokonaan surffitonta päivää.

- Uusia juttuja oli point breikin surffaus (Ollies Point). Ja muita uusia spotteja Witches, Barragona ja Garza. Ja shore breikin surffaus oli myös uusi juttu. Ja ihan superhauskaa! Haluun takapihalle oman shore breikin!

- Mitä opin... kääk... vaikee sanoa. Vaikea ainakin sanoa jotain konkreettista mitä opin tällä kertaa. Ehkä jotain nopeiden aaltojen kytistystä shore breikissä. Surffasin varmaankin myös isoimpia aaltoja tähän mennessä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, ettei enää voi oppia mitään jos surffaa vaan pari kertaa vuodessa muutaman viikon kerrallaan. Kyllä pitäis päästä vähintään puoleksi vuodeksi vaan surffamaan, jos haluis parantaa taitoja. Ja mähän tietenkin haluan. :)

Ja ainiin. Opin myös että löysät ja reikäset rashguardit ei oo hyvä juttu. Tai siis suoran sanottuna ne on aivan hanurista. Tää olikin huvittava episodi. Mulla oli mahassa hankaumaa ja Adrian vetäs jostain esiin supervanhan, reikäisen ja virttyneen rassin että surfaa tolla. Vähän iso juu, mutta kai tällä nyt surffaa kun vähän käärii hihoja. No ei surffattu. Se oli meinaan niin iso ja reikäinen, että ne hihat meni jotenkin ihan täyteen vettä meloessa ja teki käsistä joku 10kg painavammat. En todellakaan käsitä miten joku reikäinen paita voi vaikuttaa melomiseen niin paljon, mutta en oikeesti jaksanu liikutella käsiä. Olin ehkä puolivälimässä melomassa ulos, kun oli pakko tehdä täyskäännös rantaan ja hylätä rassi sinne (harkitsin myös sen upottamista mereen...). Eikä muuten haitannut mahan ihottumat enää yhtään kun olin päässyt ”pakkopaidasta” eroon. Tästedes luotan vaan bikineihin. :)

- Vammaosastolla saldona kipeä sormi (leashi kääriytyi sen ympärille) ja nyrjähtänyt nilkka. Henkisistä vammoista voidaan mainita hukkumiskammo, joka on onneksi jo voitettu. Hajonneiden varusteiden listassa yksi katkennut leashi ja kuusi dingiä laudassa (näistä erityiskiitokset American Airlinesille). Kotiin tullessa oli kuitenkin myös kiva yllätys kun mun ennen reissua tilaamat uusi matkalaukku, parit släpärit ja Adrianin tuliaiset oli vihdoista viimein tulleet perille. Eli kaikki (melkein) valmiina seuraavaa matkaa varten. Vähän vaan pitää vielä säästää... 

Loppuun vielä parit valikoidut kuvat reissun ajalta:

Surffarit valmistautuu kisaan Garzassa.
Villihepat menee uimaan Garzassa.
Nää pehmusteet ei riittäny alkuunkaan pitämään
lautaa ehjänä kotimatkalla. Kolmen lennon saldona
5 dingiä. Auuuts....
Loikka veneestä Ollies Pointin KYLMÄÄN veteen. En
tosin tienny sitä tossa vaiheessa. :) 
Tintti lilluu vedessä.

Tämä surffireissu taitaa nyt olla paketissa joten blogi siirtyy taas hietkeksi hljaiseloon. 

Halit kaikille lukijoille ja Pura Vida! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti