5.12.2012

Surffit surffattu

Surffit on nyt surffattu ja kökötän lentokoneessa jossain Atlantin yläpuolella. San Josesta Santo Domingoon sain leveillä kolmella penkillä, mutta nyt Santo Domingosta Frankfurtiin kököketään kun sillit suolassa ja joka penkki on täynnä. Täällä peltipurkissa onkin hyvää aikaa analysoida edesottamuksia aalloilla. Mulle on tärkeetä oppia uusia juttuja ja kehittyä surffissa ja tykkään aina analysoida omia suorituksia ja miettiä mitä oon oppinu tai mitä haluan kehittää.

Mutta liikaa ei saa analysoida. Muuten menee hauskuus ja surffi riippuu aina niin paljon olosuhteistakin joille ei pieni (eikä suuri...) ihminen voi mitään. Surffissa ei toimi lainkaan liian suunnitelmallinen lähestymistapa ja ”treenaaminen”, kuten vaikka mun toisessa lajissa telinevoikassa. Voimistelussa voi helposti suunnitella koko treenin etukäteen ja toteuttaa sen suunnitelman mukaan (ainakin melkein). En kylläkään noudata tollasta lähestymistapaa voikassakaan, mutta joskus suunnittelemalla reenejä etukäteen tulee patisteltua itseään tekemään myös niitä ei-suosikkiliikkeitä. Surffissa sen sijaan ei voi suunnitella mitä tekee seuraavalla aallolla, koska ei vaan voi tietää millainen se seuraava aalto on. Tietenkin surffissa voi miettiä että nyt keskityn ja kiinnitän huomiota tähän ja tähän juttuun, mutta ikinä ei voi vetää sellasella "ekat 3 aaltoo vedän tän tempun ja seuraavat 5 ton" mentaliteelilla. Mutta joka reissun jälkeen on aina hyvä paikka miettiä mitä tuli tehtyä ja miten sujui. Tässä siis pieni yhteenveto tämän reissun surffeista:

18 päivää Nosarassa takana (joista 2 puolikkaita päiviä)

Surffasin 17 päivänä ja useimmiten 2 kertaa päivässä. Surffiton päivä tuli siitä, kun keli oli liian iso eikä ollut ballseja mennä veteen. Ja jälkikäteen sanottuna hyvä vaan etten mennyt! En varmastikaan olis hukkunut, mutta tiedän etten olis myöskään nauttinu siitä surffista. Jos haluaa kehittyä on hyvä välillä haastaa itsensä ja kokeilla isompiakin aaltoja. Mutta tärkeetä on myös tietää mikä on liikaa. Jos se keli olis ollut reissun loppupuolella, olisin varmasti surffannut. En voi luvata että olisin sillonkaan nauttinut siitä, mut olisin ainakin yrittänyt. :)


Ekat 4 päivää keli oli iso (8ft). Ihan liian iso monen kuukauden surffitauon jälkeen. Ei niitä aaltoja osannu enää kattoa ja arvioida ja surffasin vielä niin pienellä laudalla, joka ei anna yhtään armoa jos vähääkään epäröi. Sitten tuli pikkukeli (2-3ft), mutta mun surffi oli ihan väsynyttä. Oli välillä hyviäkin päiviä, mut kokonaisuutena aika vaisua. Jälkeenpäin on helppo todeta, ettei mikään ihme että likka alkaa hyytyä, kun takana on monen kk:n surffitauko ja alkaa saman tien surffata 4-6h päivässä. :) Mutta 2 viikon jälkeen joka ikinen surffisessio on ollut mahtava ja oon ollut ihan täynnä energiaa ja itseluottamusta. Surffi on ollut superhauskaa ja helppoa (can you believe?!?) ja vikoina päivinä oli pelkästään positiivista, että saatiin taas vähän isompiakin settejä 6-7ft. Oon nauttinut täysillä jokaisesta surffista ja pitänyt hauskaa vedessä.

-> Yhteenveto, mitä tästä opittiin. 2 viikkoa siihen menee, ennen kuin pääsee surffikuntoon tauon jälkeen (niin fyysisesti kun henkisestikin, hehe). Koitan siis jatkossa olla saamatta hepuleita, jos alussa ei suju ihan täydellisesti. Ja koitan myös pitää huolen siitä että 1) surffireissut on pidempiä kuin 2 viikkoa, 2) ikinä ei pääse tulemaan megapitkiä taukoja. Etenkin, jos haluaa kehittyä niin pakko päästä surffaamaan pidempiä kuin parin viikon pätkiä. Musta tuntui ainakin nyt siltä, että pääsin 2 viikossa just ja just entiselle tasolle.


Surffaan parhaiten yksin. Ei tarvii olla ypöyksin, mutta niin että vedessä on vähän ihmisiä. Silloin seuraan vaan ja ainoastaan aaltoja ja oon muutenkin aktiivisempi aaltojen metsästyksessä. Ja yksin surffatessa voi olla jotenkin eritavalla tyytyväinen hyvien surffien jälkeen, että on ainakin itse analysoinut olosuhteet ym. valinnut paikan siellä vedessä eikä vaan seurannut (tai mun tapauksessa vältellyt) muita. Jos on paljon jengiä, niin silloin jumitun helposti yhteen ja samaan kohtaan (yleensä sellaseen missä ei oo paljoo muita ihmisiä) mutta eipä siihen tuu juuri aaltojakaan. Adrianin kanssa meillä on ihan erilainen ”tyyli” surffata siinä mielessä, että tykätään asettua ihan eri tavalla lineupissa. Ollaan joskus yritetty surffata "yhdessä", mutta siitä ei tuu mitään kun mä en osaa olla siellä missä se tykkää olla ja toisinpäin. Beach breikeillä ainakin kun on paljon vaihtoehtoja minne asettua aaltoja väijymään. 

Täytyy tunnustaa, että vähän alkaa ehkä kyllästyttää Guiones. Tai ei varsinaisesti kyllästytä, mutta voishan sitä välillä surffata muuallakin. Haluun päästä jonnekin point breikeille surffaamaan piiiitkiä righteja ja leftejä. Beach breikillä aallot on kuitenkin usein aika lyhyitä ja nopeita eikä niissä ehdi tehdä montaa käännöstä. (Apua, mitä mä oikein valitan kun saa asua 1min kävelyn päässä mahtavasta beach breikistä, jossa on 95 päivää sadasta vähintäänkin ok aaltoja)

 
No mitäs sitä tuli opittua tällä kertaa:

- Opin melomaan ja duck diveemaan. No heiii, kyllähän nää on jo opittu ajat sitten, muttakun tuntuu että nekin pitää opetella joka kerta uudelleen.

- Droppaamaan jyrkemmille aalloille kun ennen. Ja se on supersiistiä kun saa viilettää siinä ”seinällä”. Ja muutenkin innostuin surffaamaan enemmän mahdollisimman ylhäällä siinä aallossa. (Älkää kysykö pitäisikö näin tehdä tai miksi, musta on vaan kivaa kokeilla surffata ”eri kohdassa” aaltoa ja eri tavoilla… Aikaisemmin oon yleensä surffannut paljon alempana, ja aina vaan pikaisesti käyny kääntymässä lähempänä lippiä)

- Backside bottom turn on ehkä ihan hitusen parempi. Hei muista ne hartiat ja kädet äläkä kökötä kun apina…

Mitä koitan parantaa seuraavalle kerralle. Hmm... vaikee sanoa, oon aika tyytyväinen tän kerran surffeihin. Alussa oli vaikeeta, mut loppureissusta lähti taas kulkemaan. Tästä vaan jatketaan eteenpäin. Koitan ainakin ottaa iisisti ja olla saamatta hermoromahduksia jos kaikki ei mee ihan täydellisesti heti alusta alkaen (2 viikon jälkeen saa alkaa raivota jos surffit ei suju, mut lupaan antaa ittelleni pari viikkoa armonaikaa taas totuttutua). haha :) 

Tän reissun seikkailut oli tässä ja nyt on aika pistää blogi talviunille. Kiitokset kaikille lukijoille! Tulevaisuuden suunnitelmat näyttää siltä, että pysyttelen koko talven Suomessa ja aallot kutsuu seuraavan kerran kesäkuussa. Ja siitä alkaa toivottavasti endless summer… 
Päivittelen blogia kunhan kesäsuunnitelmat selkiää!

xoxo

1.12.2012

Tuulen viemää

Hyvät surffit on jatkuneet kokoajan edellisen postauksen jälkeen. Aamuisin on aina tuulista, mut tuuli vähän laantuu päivän ja iltapäivän aikana. Aaltojen kokokin on oikein bueno, eli 4-6ft. Vedessä on tullut siis vietettyä aikaa ja paljon. Tuuli tuo mukanaan kylmyyttä ja mulla onkin välillä ikävä saunaa ja lämmintä vettä, etenkin neljän tunnin surffisessioiden jälkeen. Meillä ei siis oo lämmintä vettä talossa. Onks tässä nyt jotain pielessä että surffikoulun nimi on Agua Tibia ( = lämmin vesi) mutta siellä ei oo lämmintä vettä. Onneks mulla on sentään uusi ja hieno hiustenkuivaaja, joka puhaltaa todella kuumaa ilmaa ja pitää lämpimänä... hehee...

Laudallekin löytyi 2 ostajaehdokasta, mutta en enää myy! Miten mä saatoinkaan edes harkita sellasta vielä viikko sitten. Ollaan ihan in love laudan kanssa taas jälleen. Tai oikeestaan vasta ensimmäistä kertaa. Tää lauta tuntui hyvältä kun ostin sen (en muista mut oletan näin, miks mä nyt muuten oisin ostanut...), mutta sen jälkeen mulla on ollut kokoajan vaikeuksia surffata tällä. Kesäkuun reissulla mulla oli vuokralla vihreä timangi, joka on isompi ja sillä surffitkin sujui ihan eri tavalla. Mut nyt ollaan selkeesti päästy samalle aaltopiduudelle oman laudankin kanssa. No ehkä voisin myydä jos joku tarjoo $400... Jos on ostohaluja, niin saa käydä katsomassa ja koeajamassa Nosarassa/Agua Tibiassa. :P

Lauantai oli mun viimeinen ilta täällä ja Nelsonin synttärit. Nelson on mun surffiope vuoden takaiselta reissulta ja aivan mahtava tyyppi. Olin lauantaina surffaamassa samaan aikaan kun se oli opettamassa. Olin melomassa aaltoon jossa Nelson olikin jo menossa, mutta se vaan huutaa että mee mee. Mä saan kuulemma dropata koska vaan sen aalloille koska se saa surffata täällä joka päivä toisin kuin mä, ja se haluaa että mä kehityn surfissa. Kiitos vaan! Ihania ihmisiä täällä. En kyllä ikipäivänä kehtais dropata sen enkä kenenkään muunkaan eteen, enkä ihan usko että Nelsonkaan tykkäis siitä. Mutta ihanaa joka tapauksessa kun joku on noin ystävällinen ja tsemppaa ja kannustaa. Mulle riittää mainiosti jos kaikki noudattaa etikettiä ja on droppailematta toisten eteen. Eikä kukaan tarvii etuoikeuksia, paitsi surffikoululaisille voi joskus olla kohtalias ja antaa niiden mennä.

La iltana käytiin Adrianin kanssa ensin La Lunassa romanttisella pizzalla ja piña coladalla. Jos surffaa kun mies, niin pitää vastaavasti syödä kun hevonen! Adrianin hyvä kaveri Carlos oli siellä tarjoilijana ja se on just viihdyttävää seuraa. Se aina haluaa livauttaa rommia mun dieettikolaan. Ruoka ja juoma oli superia ja niitten jälkeen jatkettiin Chamaniin Nelsonin kemuihin. Mainiot kekkerit vaikka Adrian yllättäen jumiutui DJ koppiin melkein koko illaksi. Musa oli ainakin hyvää! Eikä kukaan tainnut selvitä Chamanista Tropicanaan... 

Nyt päästään vihdoin otsikossa mainittuun asiaan eli extreme tuuli-surffiin. Sunnuntai oli mun vika päivä. Bussi San Joseen lähti 12:30 ja halusin vielä surffata aamulla. Ja aamulla oli aivan sairas tuuli. Mutta vika päivä ja veteen oli mentävä kun ei voinu jäädä odottelemaan tuulen tyyntymistäkään. Matka rannalle meni vielä hyvin viidakon uumenissa. Rannalla laitoin leashin kiinni ja kurottauduin seisomaan ja tsiigailemaan aaltoja. Saman tien tuuli nappasi mun laudan maasta ja se lensi täysiä päin mun reittä ja tippui jalkapöydän päälle. Auuu... Koski ihan hemmetisti!!! Halvaannuin tilapäisesti ja jouduin makaamaan vartin rannalla (laudan päällä, ettei se ois karannu) ennen kuin kykenin taas liikkumaan. Veteen kävellessä oli sellanen olo, että tässä ei todellakaan oo mitään järkeä. Vettä ja hiekkaa vaan lentää ympäriinsä ja laudasta saa pitää kiinni kaksin käsin ettei se lennä tiehensä. Ja hyvä kun ite pysyy pystyssä. Oli jotenkin huvittavat surffit. Aallot oli sentään pieniä, muuten oiskin ollut vähän liian hasardia. Mutta se tuuli oli vaan niin sairas. Jos istuin laudan teilillä niin että nose oli pinnalle, niin tuuli kaatoi mut ja laudan kumoon. Samoin jos oli esim. surffannut aallon ja aikeissa meloa takaisin ulos, niin piti todellakin varoa päätänsä kun käänsi laudan ympäri. Jos lauta yhtään irtosi veden pinnasta niin se lensi sekunnissa tuulen mukana. En kuitenkaan ollut ainut kaheli liikenteessä, vaan vedessä oli mun mennessä 3 muutakin tyyppiä. Ja yksi niistä oli selkeesti vieläkin kahjompi. Se nimittäin intoili vedessä odottelevansa siellä tuulen tyyntymistä. Veikkaan että joutui odottelemaan aika pitkään. Sateeen/tuulen jälkeinen jälkeen on usein ihan mahtavat olosuhteet surffata kun tulee ihan tyyntä, mutta jos vähänkään oli seurannut sääennusteita tai edellisten päivien kelejä, niin sellasta ei ollut todellakaan odotettavissa sunnuntaina Guionesille. Ehkä se odottelee siellä vieläkin... :)

Säätila tänään.

Loppuun vielä surffikuva reissun alkupäiviltä.
Ei oo aurinkoa tässäkään, mutta tämä ei siis ole tän
päivän tuuli-keli.

23.11.2012

Surfin like a man


Yeiiiii, paras surffipäivä täällä reissulla tähän mennessä ja menee myös kaikkien aikojen top 5:een. Kävin heti aamusta rannalla tsekkaamassa aallot. Oli supertuulista ja mietin jo että tuleeko tästä kokonaan surffiton päivä. Aamulla oli myös sarja pieniä maanjäristyksiä joita en taaskaan huomannut, kuulin vaan jälkeenpäin. Ei surffia siis aamulla. Loikoilin vielä hetken ja pidin pienen jumppa/venyttelytuokion takapihalla.

Jumpan + syömisen jälkeen menin rannalle hengaamaan. Oliin jo ihan siinä ajatuksessa että en surffaa koko päivänä vaan huilin ja kerään voimia huomiselle. 10minsan jälkeen rantahengailu alko kuitenkin kyllästyttää ja aallot näytti aika kivoilta joten eikun hakemaan lautaa. Kun pääsin laudan kanssa takasin rantaan, oli ihan mun suosikki olosuhteet: isoja(noo… ainakin mun mittakaavassa :), rullaavia high tiden aaltoja. Oli melkein keskipäiväivä, joten vedessä ei ollut juuri ketään ja sai mellastaa just niinkun huvitti. Loistavaa! Oli vähän sama fiilis kun viime kesänä Uvitassa jossa surffattiin usein samanlaisessa kelissä. Jee, aivan superia! Mulla on ollu vähän epävarma fiilis tän nykyisen lautanin kanssa isoihin aaltoihin meloessa mut nyt ei ollut epävarmuudesta tietookaan. Aivan huippua! Surffin jälkeen makoilin hetken rannalla (en jaksanu liikkua mihinkään) ja otin arskaa. Kotimatkalla mut pysäytti epäilyttävä harmaa pakettiauto, joka olikin täynnä kaikkia kakkuja ja leivoksia! Ostin pari donitsia kiitospäivän kunniaksi ja sit kotiin huilimaan ja syömään.

Keskipäivän surfsessio oli niin hyvä, että päätin että nyt vaan huilin ja fiilistelen loppupäivän. Mut eihän siitä tullu mitään kun parin tunnin päästä Cristian tuli käymään ja hehkuttamaan miten hyviä aallot vieläkin oli. Noo… kai sitä voi käydä tsekkaamassa… Cristian on aivan huippu, ostin siltä tän laudan viime maaliskuussa ja se aina tsemppaa mua kauheesti surffissa. Cristian on myös superhyvä surffari (ja opettaa Coconut Harry’s:lla) ja sain tänäänkin iltapäivällä ihastella aitiopaikalta sen tuberideja. Menin siis varovasti tsekkaamaan aallot ja veteenhän sitä oli mentävä. Ja sama meno jatkui kun päivällä. Aivan huippua! Nyt aletaan kokkaamaan burgereita! Nam!

Crazy airs by Cristian Santamaria

21.11.2012

Yllärireissu aalloille


Heipparallaa palmun alta. Melkein pari viikkoa on jo vierähtänyt Nosarassa joten korkea aika herättää blogi henkiin. Tällä kertaa kyseessä on 2,5 viikon pikavisiitti.

Lensin tällä kertaa Frankfurtin ja Santo Domingon kautta. Voin lämpimästi suositella tätä Lufthansa + Condor yhdistelmää. Toin oman laudan mukana ja siitä selvisi vaivaisella 50e lisämaksulla. Ja mikä parasta, lauta selvisi lennoista ilman vaurioita, tosin olin paketoinut sen kauttaaltaan vähintäänkin viisinkertaiseen kuplamuoviin ja nosessa ja tailissa oli vielä ekstrapehmusteet.

Nosarassa sadekausi on loppumassa/juuri loppunut. Aallot on tähän aikaan vuodesta yleensä aika pieniä. Kuitenkin kun pääsin perille Guionesille niin vastassa oli 8ft aallot ja kova offshore jota kesti 3 päivää. Tässä pari kuvaa aalloista.



 Kävin vähän vedessäkin, mutta kyyti oli aika kylmää, joten pari ekaa päivää keskityttiin Agua Tibian (http://www.aguatibiasurfschool.com), eli Adrianin, Oscarin ja Andrewn uuden surffikoulun remppaan. Agua Tibia sijaitsee aivan mahtavalla paikalla lähellä rantaa ja parastahan on se, että mä ja Adrian myös asutaan täällä. Ei lainkaan pöllömpää asustella surffikoulussa.

Remppaa.
Lisää remppaa...
Agua Tibia = The BEST Surf School in Nosara!
Parin päivän remppahommien jälkeen kamppä alkoi näyttää asumiskelpoiselta ja aallotkin rauhoittui, joten siitä eteenpäin oon lillunut vedessä. Vesi on ollut vähän kylmää (se on aina kylmempää tähän aikaan vuodesta ja etenkin joulukuussa). Joulupukin toivelistalla onkin märkäpuku a la Marisa Miller. En kyl tiedä paljon tuo lämmittää mutta pysyy varmaan hyvin päällä!


Marisa Miller designed wetsuit.
Parin päivän megakelin jälkeen aallot on pysyneet pieninä ja oon päässyt pikkuhiljaa taas surffin makuun. Mut voi hyvää päivää että oli vaikeeta alussa. Oon surffannu omalla laudallani edellisen kerran maaliskuussa ja pari ekaa päivää oli kyllä niin voimatonta että. Ja mäkun luulin olevani hyvässä kunnossa… Surffikunto ei kyllä korreloi minkään muun urheilun kunnossa, melontakunto oli alussa aivan surkee vaikka olin niin käyny uimahallissa kroolaamassa ennen reissua. J Mut nyt kulkee jo vähän paremmin. Ehdin kyllä jo pistää laudankin myyntiin välillä kun meni (vähän…) hermot! Haha! Onneks laitoin sen verran kovan hinnan ettei ostajia heti ilmestynyt sillä seuraavana päivänä olikin superhyvät surffit.

SUP eli Stand up paddle on muuten selkeesti se tän kauden juttu ja erityisesti jos sattuu olemaan yli 50 vuotias mies. Suppeja on välillä enemmän vedessä kun shortboardeja! On niitä aina ennenkin ollut ehkä pari mutta nyt ne oli lisääntyny aivan villisti.

Mitään kovin ihmeellistä raportoitavaa ei nyt tällä kertaa ole. Ei olla reissattu missään vaan oon vaan surffannut Guionesia joka päivä. Ja tehnyt välissä töitä ja syönyt ja nukkunut. Oon niin mummo että tarviin vähintään 9 tuntia untä päivässa. Tänäänkin otin makoisat parin tunnin päikkärit. Ja toki pari reggae nightia takana ja yhdet hyväntekeväisyysjuhlat Nosara Beach Hostellissa, joilla kerättiin rahaa maanjäristyksen tuhojen korjaamiseen. Täällä oli pari kk sitten iso maanjäristys ja sen jälkeen on ollut paljon jälkijäristyksiä. Munkin täälläoloaikana oli järistys, mutta vetelin vaan sikeitä ehkä huomannut mitään.

Nosara Beach hostel maanjäristysjuhlat.
Boyz in tha party.
Pari päivää sitten surffattiin Adrianin kanssa yhdessä samalla laudalla. Otettiin isoin soft top lauta mikä löytyi ja saatiin jopa surffattua pari vihreetä aaltoa niin että molemmat oli kyydissä. Mut saatiin molemmat niin parat hankaumat siitä laudasta, että se lysti oli pakko lopettaa lyhyeen. Mulle tuli puolen tunnin seurauksena kamala ihottuma mahaan ja reisiin, ja vieläkin pahempi käsivarsien sisäpuoliin kun se lauta oli niin levee että kädet hankautui meloessa. En suostunu enää lopussa tulemaan sen laudan kyytiin vaan uin mieluumin rantaan. Nyt en haluu enää surffata millään muulla kun omalla laudalla! Ainakin siihen saakka kun löydän uuden sopivan laudan, mulla on nyt hakusessa vähän lyhempi mutta paksumpi ja leveempi kun nykyinen.

Guiones aalto.
Surffikuvia ei nyt ole, joten lavastettiin ”surffaamaan
menossa” kuva. :) Noilla biksuilla ei oikeesti surffata ja
mulla on kaikenmaalilman hiuspinnejä ja muuta asiaan
kuulumatonta rekvisiittaa ja taitaa jopa olla aurinkolasitkin
päässä vaik niitä ei kuvassa näykään..
En oo täällä pelkästään lomalla, vaan melkein jokapäivä on joutunu tekemään vähän töitäkin. Töitä hankaloittaa vaan se, että täällä surffikoululla ei ole vielä nettiä. Yritin käydä ostamassa mokkulaa, mut eihän tähän työläppäriin voi asentaa mitään ite. Asiat hyvin hallussa siis ulkomaailman kanssa kommunikoinnin suhteen (ja esim. blogin päivityksen). Ois niin kivaa päivittää joka päivä jotain pientä, mutta en raaski sen takii mennä aina wifi-kahvilaan ostamaan megakallista smoothieta. No ehkä saadaan vielä netti toimimaan tällä viikolla.

Loppuun pitää vielä vähän hehkuttaa mun tänne saapumista ja Adrianin yllättämistä. Adrianilla ei meinaan ollut hajuakaan että oon tulossa ja se odotti mua tänne muutokuorman kanssa vasta ensi kesäkuussa. Ja yllätys oli niin täydellinen. Cristian ja kumppanit piilotti mut Coconut Harry’s:n lautavarastoon ja kutsu Adrianin ”yllätykselle”. Hahaa! Aivan mahtavaa. Rakastan yllätyksiä! :D

Guiones sunset.
Sunset chillin.

4.8.2012

Vipot päivät

Kotiuduin Suomeen pari viikkoa sitten. Surffireissun jälkeen iskee yleensä pieni (tai suuri) matkanjälkeismasennus, joka ei lievitä ennenkun seuraavat lentoliput on ostettu. Oon yrittänyt pakoilla tätä masennusta ja pitää itteni kiireisenä, joten viimeinen blogipäivitykskin on jäänyt tekemättä. Mutta tässä tulee.

Edelisessä postauksessa valittelin, että surffit ei oikein sujunu, eikä aallotkaan ollu mulle mieluisia. Onneks kahtena viimeisenä päivänä tilanne parani. Perjantaina olin kerrankin fiksu ja päätin olla menemättä aamun low tidella veteen. Koska en tykkää low tidesta ja oon ihan liian hidas surffaamaan sitä. Sen sijaan menin vasta puoliltapäivin kun vesi oli ylempänä ja aamuruuhkat line upista hälvenneet. Ajelin biitsille ja aallot näytti oikein kivoilta. Siinä parkkiksella kookos-myyjä alkoi huudella jotain ja osoitella mun auton rengasta. Olin ajanut koko matkan (ja edellisen illan kuskannut jengiä Chamaniin ja takaisin) lähes tyhjällä renkaalla enkä ollut ees huomannut mitään. Mulla ei tietenkään ollut puhelinta eikä taitoja renkaan vaihtamiseen, mut onneks joku ystävällinen kundi vaihtoi sen renkaan. Paljon kiitoksia vaan avusta, muchas gracias! Korjaushommissa meni kuitenkin aika kauan ja mun surffifiilikset ehti kadota sinä aikana. Hurautin vaan takasin kotiin renkaanvaihdon jälkeen.

Mentiin päivällä Adrianin kaa huoltikselle korjaamaan se hajonnut rengas ja nykyään mä oonkin jo lähestulkoon pätevä automekaanikko. Tai ainakin osaan ehkä vaihtaa renkaan tarvittaessa. Iltapäivällä sitten uusi yritys surffaamaan. Aallot oli superhyvät, joten oli superhyvät surffit! <3

Hyvät surffit jatkui myös seuraavana päivänä. Kävin aamulla tosi aikaisin vedessä ennen ruuhkia ja low tidea. Uusi swelli oli tulossa, ja aallot on kasvanu kokoajan eilisestä alkaen (head high ... over head) Ihan kivat surffit muttei mitään superia. Low tide alkoi taas puskee päälle ja onshore tuuli, joten läksin vähän huilimaan ja aamiaiselle. Yhdeltä takasin veteen. Aivan super hyvä, aallot oli isoja, mut hyviä ja rullaavia. Ja ainoastaan 2 jätkää mun lisäksi vedessä. Ainut miinus oli current joka on ollu tosi voimakas eilen ja tänään. Oli pakko meloa ihan kokoajan, ettei ajautunu hukkateille. Ja mikä parasta, surffasin ehkä isoimman ja parhaan aallon ikinä!!! Super stoked! :) Keli vaan kasvoi kokoajan ja jouduin kunnon pesukoneisiin (sain evästä kankkuun sekä yksi evistä katkes). Surffit oli siis siinä, mutta se oli ihan hyvä hetki lopettaa kun olin just hetki sitten saanu parhaan aallon ever.

Lopuksi vielä kuvia koko reissun ajalta.

Guiones surffia. 
Guiones surffia...
Hermosa.
Hermosa - Party wave!!
Hermosa.
Uvita vesiputous.
Alfredon liuku! (Uvita) 
Tintti hyppää! (Uvita) 
Guiones surffia seuraavat 5 kuvaa...


Tämä kaveri löytyi sohvatyynyistä.
Antonon korutehdas. Sain sini-valkoisen Suomi käsikorun!
Superkaunis ja rauhallinen Uvita.
Surf report. Ei tainnu olla ihan paras surffipäivä :)
Viimeinen auringonlasku @ Playa Pelada.
Stoppi Madridissa kotimatkalla ja loikoilua lentokenttä-
hotellin poolilla. Matkanjälkeismasennusta lievittää uusien
suunnitelmien rustaaminen päiväkirjaan.

Tämä reissu on nyt ohi ja blogi menee tauolle. Jatketaan taas sitten kun on aika hypätä koneeseen seuraavan kerran. Vielä ei ole uusia lentolippuja, mutta toivottavasti pian. Halit lukijoille!

Pura Vida!

27.7.2012

Tandem longboarding

Oon jo vaikka miten pitkään halunnut kokeilla tamdem lonkkarointia, ja tänään (to 19.7) vihdoin kokeiltiin Louisen kanssa! Keli ei ollut paras mahdollinen lonkkarointiin (eikä muutenkaan mun suosikki surffikeli), pieniä ja äkäisiä tuubeja. Mutta mentiin kuitenkin ja pysyteltiin vaahdoissa. Tandem surffaus ei ollut ihan helppoa, mutta superhauskaa meillä oli! Tää on mun mielestä sellanen juttu mitä kaikkien surffareiden pitää joskus kokeilla vaikka poika/tyttöystävän kanssa. Ja mäkin olen yrittänyt saada Adriania vaikka miten monta kertaa kokeilemaan, mutta se ei ikinä suostu. Mut onneks Louise oli heti messissä! Ei sitä meidän touhua ehkä surffaamiseksi voi kutsua, mutta saatiin ainakin hyvä vatsalihastreeni. Nauramisesta ei nimittäin meinannu tulla loppua. Meidän lauta oli kokoa 9´6. Mahduttiin ihan hyvin melomaan siinä peräkkäin, mutta ylösnoustessa piti olla tarkkana että pysyttiin lähellä toisiamme että tasapaino säilyy. Ja siinä sitten tapahtu kaikkia koomisia tilanteita kuten että Louisen takapuoli oli suunnilleen mun naamassa kiinni kun yritetään nousta ylös. Ja naurusta ei tosiaan meinannu tulla loppua... haha... Päästiin aina ihan hyvin melomalla vauhtiin, mutta yleensä toinen kuukahti laudalta pois kun yritettiin nousta seisomaan. Tai molemmat. Mut hauskaa oli.








Lonkkarisessio alkulämmittelyn jälkeen vaihdettiin omiin lautoihin. Viimeviikolla ja maanantaina täällä on ollu ihan superhyvää surffia kokoajan ja on tuntunu että taidotkin on lisääntyny ja että oon todellakin päässyt "catching a wave" vaiheesta "riding a wave" vaiheeseen. Mut nyt oon ollu pari päivää ihan hukassa eikä mistään tuu mitään. Hyvä että pääsee laudalle seisomaan. Sekin oli yksi syy lonkkaroida aamulla, kun ei ollut hirveää himoa oikeesti surffaamaan. Onneks Louise valitteli ihan samaa, joten voitiin keksiä tekosyyitä meidän huonolle surffaamiselle kuten paskat aallot ja väsyneet likat. Mutta tänäänkin siis oli harvinaisen väsyneet surffit. Käsissä ei ollut oikein poweria, eikä muutenkaan toiminut. Kuukahtelin vaan laudalta millon mihinkin suuntaan, eikä oikein jaksanu edes yrittää. 

Seuraavat kuvat ei oo tältä päivältä (taitaa olla eiliseltä), mutta sopii myös täydellisesti kuvaamaan tän aamun surffeja. 

Wave selection: closed out
Maneuver: nose dive

24.7.2012

Marbella


Tiistaina (17.7) mentiin Adrianin kanssa Marbellaan, joka on lähiseudun kuuluisin tuubi, noin tunnin ajomatkan päässä Nosarasta. Allot ei ollu megaisoja, mutta kyyti oli aika heviä. Kunnostauduin lähinnä pesukoneissa. Tää paikka muistutti mua Witches Rockista, jossa käytiin maaliskuussa. Täälläkin meinaan tuntui, että että aaltoja tuii kolmesta eri suunnasta enkä tiennyt yhtään miten asettua lineupissa. Tuuli kääntyi onshoreksi noin tunnin surffin jälkeen, joka tarkotti että ei enää tuubeja, mutta mulle paljon selkeempiä aaltoja. Sain yhden superhyvän leftin, joten reissu oli todellakin tekemisen arvoinen. Superkaunis ja rauhallinen biitsi tämäkin. Eikä ollut ruuhkaa vedessä. Vedessä oli 3 tyyppiä kun mentiin, ja ehkä 10 kun lähdettiin pois. Eli kaikille riitti aaltoja (jos vaan osaa surffata). Ja oli muuten hienoa kattella ihan vierestä superhyviä surffareita, jotka ihan tosta vaan heitteli 360 aerialeja ulos tuubista.

Jee, päästiin perille (vaikka Tiina olikin kuskina). 
Biitsi.
The aalto.
Marbella.
After surf smoothie.
Toteemipaalun halaus. Se ois ehkä pitäny
tehdä ennen veteen menoa, jos vaikka surffit
ois menny paremmin... :)